Silent Hill f

Silent Hill -pelisarja on Resident Evil -pelien ohella yksi rakastetuimmista japanilaisista selviytymiskauhusarjoista. Niinpä vaikka Silent Hill f ei jatkakaan alkuperäisten pelien tarinalinjaa, odotukset peliä kohtaan olivat kovat. Pelisarjan tunnetuin elementti kun on tunnelmallinen psykologinen kauhu, ja kukapa sellaisesta ei pitäisi?

Siinä missä pääsarjan pelit sijoittuivat Yhdysvaltoihin, Silent Hill f kertoo tarinansa japanilaisessa pikkukylässä 1960-luvulla. Päähahmo Hinako elää ongelmallisessa perheessä, jossa isän ongelmallinen käytös heijastuu koko perheeseen. Perhe on kuitenkin ongelmista pienempi, sillä kylää vaanii myös suurempi vaara viruksen lailla leviävien kukkien muodossa.

Peli virittelee jo alkumetreillään kiinnostavaa asetelmaa. Samalla kun Hinako ystävineen pakenee vaanivaa vaaraa, todellisuuden ja Hinakon omien kuvitelmien raja muuttuu koko ajan häilyvämmäksi. Kun myös ystävyyssuhteet osoittautuvat ongelmallisiksi, Hinakon mielenterveyden rajoja aletaan koetella urakalla. Tunnelma on alusta lähtien todella ihanan piinaava ja kaiken epävarmuus yhdistettynä taitavaan tarinankerrontaan nappaa otteeseensa todella tehokkaasti.

Upea audiovisuaalinen suunnittelu tukee tunnelmaa erinomaisesti. Visuaalinen tyyli sekoittelee onnistuneesti sinisen ja punaisen sävyjä keskenään ja ilme on omaperäisen kaunis. Silloin tällöin kuultava musiikki on upeaa ja äänisuunnittelu on prikulleen kohdillaan. Missään vaiheessa peli ei yritä liikaa, vaan käyttää kaikkia elementtejään onnistuneesti karmivan vaikutelman aikaan saamiseksi.

Monilta osin peli seuraa pääsarjan tyyliä ja ongelmien ratkonta ja hidastempoinen tunnelmointi on hyvin tuttua. Koska kyseessä on kuitenkin sivuosa, tyylissä on otettu pieniä erivapauksia, valitettavasti. Tunnelmoinnin ohella painotusta on nimittäin siirretty enemmän taistelujen suuntaan, ja siinä kohtaa Silent Hill f kompastelee jonkin verran.

Taistelu on turhan kankeaa ja ennen kaikkea sitä on aivan liikaa. Aivan liian usein tappelut suorastaan rikkovat tunnelmaa, kun sitä työnnetään keskelle mitä tunnelmallisinta ongelmanratkontaa. Taisteluilla on toki tämän lajityypin peleissä ehdottomasti paikkansa, mutta ne tulisi rytmittää oikein. Tässä tapauksessa etenkin pelin puolenvälin tienoilla touhu muuttuu silkaksi mättämiseksi. Vaikka useassa kohden taistelut on vältettävissä kokonaan ja peli pyrkiikin kannustamaan siihen, liian usein huomaa huitovansa hirviöitä metalliputkella ahtaissa käytävissä vailla mahdollisuutta pakopaikkaan.

Ongelmallinen rytmitys on todella iso harmi, sillä kaikilta muilta osin Silent Hill f on laatukamaa. Vastaan tulevat pulmat ovat erinomaisen hauskoja aivonkääntäjiä ja seikkaileminen itsessään on todella vetoavaa ja tunnelmallista. Loppujakin peliin on kirjoitettu peräti viisi erilaista, joten mikäli kaiken haluaa nähdä ja kokea, pelattavaa on kymmeniksi tunneiksi.

Niinpä yhteenvetona Silent Hill f on hyvä, mutta ei erinomainen kauhukokemus. Peliin tarttuu aina mielellään ja suuren osan ajasta seikkailemisesta nauttii tosissaan. Vaan aina kun riipivä kauhutunnelma vaihtuu ohjaimen parissa kiroiluun taisteluiden parissa, tunnelma kärsii todella paljon. Silti, kokonaisuus on suositeltavaa koettavaa. Näin syksyn tullen pätevälle selviytymiskauhulle on aina tilausta.