Silent Hill 2 Remake on ennalta-arvattavan pelottava

On jotain niin rehellistä siinä, ettei peli vaadi tuekseen kavereita tai verkkoyhteyttä. Kunhan vain ostaa pelin, ja sitten koko komeus on koettavissa alusta loppuun heti julkaisussa. Juuri tästä syystä kauhupelit ovat olleet pelaamiseni keskiössä viime vuosien ajan.

Bloober Teamin uusiksi tehty remake-versio Konamin kuuluisasta kauhupelistä Silent Hill 2 on odotuslistani kärjessä. Lokakuussa päästään pelaamaan, ja hiljan pääsin Lontoossa kokeilemaan ison siivun siitä, mitä tulossa on. Tarjolla ennakossa oli kolmisen tuntia pelin alusta laskien. Vaikuttaa siltä, että tämä tulossa oleva remake tekee Silent Hillille ja Konamille sen, minkä uusiksi tehty Resident Evil 2 teki Capcomille ja Resident Evilille.

Jos on tullut kokeilleeksi Capcomin RE-uusintaversioita, on silloin jo hyvä ajatus siitä, millainen uusittu Silent Hill 2 tulee olemaan. Tarina on hyvinkin lineaarinen, ja sijoittuu kummalliseen ja tunnelmalliseen kauhujen kaupunkiin. Pelaajan on sitten ratkottava pulmia ja ympäristön tuottamia haasteita. Samalla on toki selviydyttävä hengissä. Nykyisin on olemassa vakiintuneet selviytymiskauhupelien säännöt, eikä uusiksi tehty Silent Hill 2 poikkea linjasta.

Ennalta-arvattavuus on homman nimi uudessa Silent Hill 2:ssa. Edetessä tuntuu siltä, että jokaisen nurkan takaa saattaa hypätä pahis eteen. Lisäksi on toki pulmia, joihin on etsittävä avaimia, käänneltävä ovia auki, yhdisteltävä eri esineitä toisiinsa ja niin edelleen. Silent Hill 2 tekee kaiken tyylillä, ja ajoittain päätään saa vaivata tosissaan ratkaisun keksimiseksi.

Bloober Team on tehnyt hyvää työtä kauhistuttavan tunnelman luomisessa. Monin tavoin mieleen tulee Layers of Fear kenttäsuunnittelua myöten. Pahiksia on tehty jonkin verran uusiksi, ja myös klassinen Pyramid Head on mukana. Taistelumekaniikka on turhan yksinkertaista ja itseään toistavaa. Pistoolilla tähtääminen on kovin heiluvaa, eikä ammuksia ole koskaan tarpeeksi. Kättä pidemmällä huitominen on oma lukunsa, ja väistääkin voi. Alkuperäiselle pelille tehdään siis kunniaa, mutta samalla pelimekaniikka tuntuu vanhentuneelta. Hieman enemmän riskejä olisi voinut ottaa tässä vuoden 2024 uusitussa versiossa.

Silent Hill 2 tuntuu hyvin samalta kuin mikä tahansa muukin nykyisin saatavilla oleva kauhupeli. Osasyy tähän on tietysti se, että alkuperäistä peliä on viimeiset 20 vuotta niin antaumuksella kopioitu. Toisaalta yksityiskohtainen maailma imaisee pelaajan mukaansa, ja mystinen tarina kiinnostaa. Uusintaversiota on alkuperäiseen verrattuna paljon mukavampi pelata, ja siitä Bloober Team ansaitsee kiitoksen.

Jos siis on tullut pelanneeksi viime vuosien uusintaversioita klassisista kauhupeleistä, on Bloober Teamin Silent Hill 2 heti tuttu. Yllätyksiä ei ole luvassa, mutta viihdettä kyllä toivottavasti loppuun saakka. Lokakuussa siis voi olla, että kansa pelkää eniten Silent Hillin parissa.