Sherlock Holmesia on nähty runsaasti muissa medioissa videopelejä lukuun ottamatta. Lisäksi kuuluisan etsivän henkilökohtainen elämä on pitkälti mysteeri. Nyt ukrainalainen Frogwares haluaa kertoa dramaattisen Sherlock Holmesin taustatarinan nimellä Sherlock Holmes Chapter One.
Pelin alussa Sherlock ja lapsuudenystävänsä Jon (jolla ei ole yhteyttä myöhempään tohtori Watsoniin) saapuvat laivalla kuvitteelliselle Välimeren Cordona-saarelle. Tässä versiossa Sherlock on varttunut saarella, ja on nyt palannut takaisin edesmenneen äidin hautaa katsomaan. Nuoren Sherlockin on pian todistettava kykynsä, sillä Cordonassa tapahtuu kosolti murhia. Poliisi pidättää joko vääriä ihmisiä tai ei ketään, joten Sherlock sekaantuu pian useaankin juttuun. Samalla luodaan katsausta päähenkilön omaan menneisyyteen.
Juttujen ratkaiseminen edellyttää paikasta toiseen liikkumista. Ympäristöä on tutkittava johtolankojen toivossa, kuulusteltava epäiltyjä ja esitettävä todistusaineistoa ennen kuin kaikki kootaan yhteen. Peruspelimekaniikka on riittävän hyvää, mutta niistä puuttuu syvyyttä verrattuna muihin etsiväpeleihin. Rikospaikan tapahtumia koottaessa Sherlock itse pohtii hiljaa, kun Jon ja pelaaja yhdessä koettavat koota palasia yhteen. Vaihtoehtoiset mahdollisuudet esitetään kauniina luonnoskuvina, ja oikeiden valitseminen edellyttää hyvää huomiokykyä. Lopulta kaikki kootaan yhdeksi niin sanotussa The Mind Palacessa, ja on tärkeää olla tekemättä vääriä johtopäätöksiä. Ei sitä tokikaan sovi lähettää rangaistavaksi syytöntä.
Kuten aiemmassakin pelissä The Sinking City, tutkimukset tehdään avoimessa maailmassa, ja vanhaan kaavaan on onneksi tehty parannuksia. Ensinnäkin Cordona on kaunis katsella. Valo heijastuu hienosti läpi umpeen naulatuista ikkunoista, tulikärpäset lentelevät puskissa satamassa ja koko saari on kauttaaltaan mystisen tuntuinen. Pisteenä iin päällä on hyvä soundtrack. Niin ikään kaduilla on paljon elämää, ja monet ihmiset toimittavat omia askareitaan.
Pelimaailma on todellakin onnistuttu herättämään eloon luokkajännitteineen kaikkineen. Jokaisella asuinalueella on oma sosiaalinen ja arkkitehtoninen rakenteensa, jonka jokaisessa nurkassa tuntuu olevan jotain uutta katseltavaa ja löydettävää. Grafiikan tason suhteen ei kilpailla isojen studioiden tuoreiden nimikkeiden kanssa, mutta ei se onneksi haittaa.
Frogwares on tehnyt Sherlock Holmes -pelejä vuodesta 2002, ja ajan kanssa etsivän työkalupakki monipuolistui sisältämään kaikkea sellaistakin, mitä ei oikeastaan edes tarvitse. Sherlock Holmes Chapter One poistaa joukosta ne pahimmat (kuten tarpeen lukkojen tiirikointiin), ja lisää mukaan muutaman uuden, jotka palvelevat hyvin avoimen maailman rakennetta. Esimerkiksi salakuuntelulla saadaan tietoa paikallisista juoruista, joiden avulla pääsee uusien johtolankojen äärelle, ja joskus jopa kokonaan uusien ratkaistavien tapausten äärelle. Salakuuntelumekaniikka ei ole mitenkään innovatiivinen, mutta toimii kuitenkin. Ohikulkijoilta voi niin ikään kysyä neuvoja, jos vain tietää, ketä lähestyä.
Oikean ihmisen tunnistamisessa auttaa Sherlockin kyky havainnoida kaikki tarpeellinen kohteesta yhdellä silmäyksellä. Ominaisuus on melko samanlainen kuin Watch Dogsissa, joskaan 1800-luvulla ei ollut älypuhelimia. Sen sijaan on luotettava silmiin ja luotava niiden avulla kuva kohteesta. Kyseessä on hieno tapa vuorovaikuttaa pelimaailman kanssa, ja luvassa on ajoittain huvittavia tilanteita.
Tässä yhteisössä ihmiset paljastavat tietojaan yleensä vain samaan yhteiskuntaluokkaan ja kansaan kuuluville ihmisille. Näin ollen Sherlockin on käytettävä tekopartoja, paikallisia vaatteita ja muuta sen sellaista päästäkseen haluamilleen alueille, ja saadakseen etsimänsä tiedon. Monet valepuvut ovat sellaisia, että niiden käyttämisestä voisi nousta meteliä nykyaikana. Ominaisuus on kuitenkin kytketty osaksi muuta tarinaa. Aluksi Sherlockille vain totuus merkitsee, eikä mikään muu. Tarinan edetessä kohdataan muun muassa kysymys siitä, onko oikein huijata ihmisiä saadakseen totuuden selville. Pelaaja pääsee vastaamaan kysymyksiin usein itse, sillä halutessaan voi tuomita syyttömiä tai päästää rikollinen pälkähästä tilanteesta riippuen. Loppuratkaisuja on peräti neljä riippuen tehdyistä valinnoista.
Tarina on kirjoitettu hyvin. Ainoa valituksen aihe on loppuratkaisu. Ei niinkään sen puolesta, mitä paljastui vaan se, miten äkkiä kaikki loppuu. Saattaakin olla, että tarinaa on tiivistetty ratkaisunsa osalta pelinkehityksen aikana, sillä juoni kuljettaa vain kolmelle kaikkiaan viidestä saaren eri alueesta. Tämä on sääli.
Suurikokoisesta avoimesta maailmasta huolimatta loppuun pääsee noin 12 tunnissa. Kannattaa kuitenkin käyttää pelaamiseen enemmän aikaa, sillä Cordonan saari on suunniteltu tutkittavaksi. Lisäksi utelias pelaaja palkitaan vaivastaan. Jotkut esineet muistuttavat Sherlockia ja Jonia heidän yhteisestä lapsuudestaan, Holmesin kartanoa voi sisustaa, ja jotkut sivutehtävät ovat yhtä antoisia kuin päätehtävätkin. Pelikokemusta voi muokata mieleisekseen kytkemällä päälle tai pois päältä erilaisia avusteita. Mukana on myös yksinkertainen mutta hauska ampumisen minipeli, jonka voi halutessaan kytkeä kokonaan pois päältä.
Lyhyesti sanottuna Sherlock Holmes Chapter One on hyvä peli. Esiosia vaivaa yleensä omien ideoiden puute, ja sama koskee myös monia avoimen maailman pelejä. Nämä ongelmat eivät vaivaa Sherlock Holmes Chapter Onea. Tarina ja pelimekaniikka yhdistyvät hienosti kokonaisuudeksi, ja kyseessä onkin kunnianhimoisin seikkailupeli sitten kultaisen 1990-luvun. Parasta ikinä ei kuitenkaan ole luvassa, ja pelattavuus on ehkä hieman liian yksinkertaista. Lisäksi tarina lupaa hieman enemmän kuin mitä lopulta saadaan. Toisaalta lajityyppiä todellakin kehitetään eteenpäin. Hintaa on heti julkaisussa noin 45 euroa, joten kyllähän tätä voi suositella.