Sennheiser HD620S - erinomainen lisä HD6XX-sarjaan

Jo vuosikymmeniä äänentoistoon erikoistunut ja eräänlaiseksi ikoniksi muodostunut Sennheiser toi markkinoille tänä keväänä uuden mallinsa HD620S:n. Tämän suljetun kuulokeparin 350 euron suositushinta antaa ymmärtää, että laatua voi odottaa. Sennheiserin mainos referenssitason kuulokkeista pitää hyvin paikkansa, sillä ne toistavat ääntä neutraalimmin kuin esimerkiksi avoimet, lämpimästi ja jylhän synkästi soivat vuonna 2003 julkaistut HD650:t, joita monet ammattilaiset käyttävät. Tai ainakin käyttivät myös referenssitason miksauskuulokkeina.

Ulkoisesti yksinkertaisesta pahvipakkauksesta paljastuvat mustat kuulokkeet eivät aiheuta erityisempiä tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Kuulokekaapeli on irrotettavissa ja se lukkiutuu kääntämällä 2,5 mm plugi kiinni vasempaan kuulokkeeseen. 1,8-metrisen kaapelin toisessa päässä on 3,5 mm plugi ja mukana toimitetaan myös 3,5 mm <-> 6,3 mm -adapteri, joten kuulokkeet saa vaivatta kiinni mihin tahansa.

Kuulokkeet ovat mukavat päässä kiitos ovaalinmallisten kuulokepehmusteiden, joiden sisään korva mahtuu hyvin. Panta on jämäkkä, mutta pehmustettu miellyttävästi ja kokonaisuudessaan laadukkaan tuntuinen. Pannan sisäinen metallirakenne edistää laatuvaikutelmaa selvästi. Pannan pituuden saa säädettyä sopivaksi noin viiden sentin liikkumavaralla sangan kummaltakin puolelta. Kuulokeosa puristaa päätä enemmän kuin HyperX:n Cloud 3 Wirelessit, mikä toisaalta parantaa ja korostaa suljetun kuuloketyypin eristystä, mikä taasen parantaa bassotoiston tarkkuutta. Positiivisena asiana kuulokkeiden jämäkkää ja puristavaa tuntemusta päässä ei voi kutsua epämiellyttäväksi edes pidemmissä istunnoissa.

Tuttujen FLAC-referenssikappaleiden vertailu HD620S:n ja 450-500 euron hintaisten avoimen rakenteen Beyerdynamics DT 1990 Pron välillä tuotti seuraavia havaintoja.

• HD620S:t soivat varsin kauniisti ja suhteellisen neutraalisti eritellen hyvin äänikenttää


• Sennheisereille tyypillinen tummuus on odotettua maltillisempaa ja vähäisempää kuin HD650:lla, vaikka silti läsnä


• Beyerdynamicsin DT 1990 Prot soivat kirkkaammin, ilmavammin ja äänikenttää erottelevammin. Tuntemus A-B-testaamalla kuulokkeiden välillä on kuin Sennheiserien äänilähteen päällä olisi ohut peitto, joka tummentaa ja sulkee sisäänsä kokonaisuutta.


• Sennheiserien bassotoisto on uskomattoman hyvä ja DT 1990 Prota parempi, mikä saattaa johtua myös puhtaasti suljetusta rakenteesta. Bassotoisto on selkeä, napakka ja erittelevä, mutta ei dominoiva.

Kiinnostuneille lisätietona, DT 1990 Prossa ovat kiinni neutraalimmin soivat analyyttiset pehmusteet bassovoittoisemmin soivien oletuspehmusteiden sijaan. Kuulokevahvistimena käytössä on Schiit Magni 3 ja äänikorttina RME Babyface Pro optisin liitännöin.

Sennheiserin erinomaiselle kuulokeparille ei pysty kuitenkaan antamaan täyttä kymppiä, kun huomioi 350 euron hinnan sekä vertailuna toimineet noin 450-500 euron Beyerdynamicsin DT1990 Prot. Pelaajalle kuulokkeet ovat varma valinta, jos langallinen rakenne ei muodostu esteeksi. Miinuskentän maininnat eivät ole vaikuttaneet annettuun arvosanaan, vaan ne ovat vain muistutuksia pelikäyttöön kuulokkeita harkitseville.