Sekiro: Shadows Die Twice

From Software on onnistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana tekemään suuren vaikutuksen luomalla kokonaan uuden lajityypin toimintaroolipelien saralla. Firma muistetaankin ennen kaikkea peleistään Demon's Souls, Darks Souls -kolmikko ja Bloodborne. Peleihin perehtymättömille vaikeiksi tuomittujen teosten viehätys ei vain aukea, mutta lajityypin salat opiskelleelle onnistumisen tunne on merkittävä. Sittemmin nimellä Souls-like on nimitetty ainakin pelejä Cuphead, Dead Cells ja Ashen.

Edellä mainituista syistä johtuen odotukset Sekiro: Shadows Die Twicelle ovat korkealla. Jo Bloodborne osoitti, että luotu lajityyppi taipuu muuhunkin kuin vain Dark Souls -peleihin. Nyt konseptia on taas viety uuteen suuntaan. Sekiron selvin ero edeltäjiinsä on tietenkin tapahtuma-aika ja -paikka. Keskiaikaiset ritarimaisemat ja goottilaiset kuvat on korvattu Japanin 1500-luvun Sengoku-ajalla, jolloin lukuisat samuraiarmeijat sotivat keskenään vallasta. Samalla mukaan on sekoitettu paikallisia myyttejä ja mystiikkaa, joten Sekirossa nähdään myös ninjoja, henkiä ja demoneja. Jo Team Ninjan Nioh (2017) osoitti, että samuraimystiikalle on tilausta.

Ottaen huomioon tapahtuma-ajan ja -paikan ovat From Software ja Activision keskittyneet kamppailutaitoihin eri muodoissaan. Ennakkotapahtumassa tätä havainnollistettiin passittamalla toimittajat 75 minuutin alkeiskurssille kendoon käyttäen puisia bokuto-miekkoja. Kendo puolestaan pohjautuu samuraifilosofiaan ja painottaa soturin tietä eli bushidoa. Kendossa pyritään horjuttamaan vastustaja tasapainostaan, ja käyttämään pahiksen omaa liikettä häntä itseään vastaan. Samaa ideaa hyödynnetään myös Sekirossa, jossa on keskeistä rikkoa pahiksen valmiusasento miekalla ja proteesikädellä ennen ratkaisevan iskun antamista. Souls-pelejä pelanneet huomaavat runsaasti tuttuja pelillisiä elementtejä, kuten ajoituksen tärkeys, väistäminen ja "pärräys" (parrying). Vastustajan valmiusasennon rikkominen on kuitenkin uusi idea, joka tuntuu olevan erittäin paikallaan verrattuna aiemmin nähtyihin Souls-peleihin.

Oli vaikuttavaa huomata, millä tavalla Sekiro tavoittelee realismia tavassa, jolla pelissä taistellaan. Luonnollisesti mennään pelattavuus ja näyttävyys edellä, sillä luvassa on myös runsaasti verta, väkivaltaa ja tummasävyistä fantasiaa. Kaiken kaikkiaan Sekiro ei sovellu herkkähermoisille pelaajille.

Sekirossa kohdataan monella tavalla haasteita. Noin käytännössä siis pelaaja kuolee usein. Armoa ei anneta, ja vain muutama sivallus riittää päättämään matkan. Kuollessa menettääkin puolet keräämistään kokemuspisteistä, jolloin oman hahmon ja varusteiden päivittämiseen menee enemmän aikaa. Kuolon korjattua peli palautuu keskuspaikkaan eli hub-alueelle, josta on jatkettava matkaa. Testin aikana kuolo korjasi kuitenkin siksi, että pelaaja tarvitsi lisää harjoitusta eikä siksi, että peli olisi turvautunut epäreiluihin keinoihin. Tokaisu "git gud" pätee siis edelleen.

Tunnin mittaisessa testihetkessä pääsin kokeilemaan opastusosiota, ja sitä seuraavaa jaksoa. Toisin sanoen tarinasta ja toiminnasta sai jonkinlaista käsitystä, mutta ei tietenkään mitään kovin syvällistä sellaista. Tarina seuraa shinobi-soturi Wolfia, joka palvelee Divine Heir -nimellä tunnettua nuorta Kuroa. Wolfin yritys vapauttaa Kuro vankeudesta epäonnistuu, ja päättyy kaksintaisteluun viholliskenraalin kanssa. Hyvin ei mene, ja Wolf menettää vasemman käsivartensa kohtaamisessa. Sitten jo herätäänkin temppelissä, joka toimii pelin keskuspaikkana. Paikallinen outo käsityöläinen on tehnyt Wolfille epätavallisen proteesikäden. Muita kohdattavia henkilöhahmoja ovat lääkäri ja harjoitusvastustajana toimiva epäkuollut samurai. On aika lähteä uudelleen vapauttamaan Kuroa. Kehittäjien mukaan tarina on kertomus uskosta ja kasvusta. Tämä kuljettaa välittömästi ajatukseni viime vuoden God of War -peliin.

Liikkuminen noin yleisesti tuntuu hieman hitaalta ja kömpelöltä. Sekirossa on kuitenkin käytössä myös tarttumakoukku, joilla voi ottaa kiinni puista, katoista ja joistakin kielekkeen reunoistakin. Proteesikäsi päivittyy ajan kanssa, ja sitä hyödynnetään myös taisteluissa, yllätyshyökkäyksissä ja salakuuntelussa. Näin liikkuminen ja toiminta tarjoavat paljon erilaisia mahdollisuuksia. Jäin kuitenkin kaipaamaan jonkinlaista karttaa ja osoitinta kertomaan, mihin nyt oikeastaan on tarkoitus mennä. Eksyin nimittäin matkallani useammankin kerran testisession aikana.

Näyttää siis siltä, että Souls-pelinsä pelanneille on luvassa hyvää tavaraa Wolfin matkassa Sengoku-aikakaudella. Vaikeustaso tulee olemaan korkea, mutta niin on palkitsemisen tunnekin. Kysymysmerkiksi jää, tuleeko peli olemaan liian vaikea niille, jotka eivät ole lajityyppiin syvällisesti vihkiytyneet. 22. maaliskuuta se nähdään.