Seeker My Shadow ei ole niin mahtava kuin se voisi olla

Nyt kun Playstation VR 2 on nähnyt päivänvalon, alkaa laitteelle ilmaantua jos jonkinlaista sisältöä. Isojen projektien ohella indiepuljut kyhäävät omia tekeleitään, joiden taso on luonnollisesti vaihtelevaa. Kotimainen Jestercraft tekee debyyttinsä PSVR2:lle jo aikaisemmin PC:n VR-laitteille kyhätyllä Seeker: My Shadow -pelillä, jossa ratkotaan pulmia lapsiystävällisessä virtuaaliympäristössä.

Seeker: My Shadow'n tarina valikkoja myöten jää kovin epäselväksi. Alkuvalikon kirja oikein kutsuu kääntämään sivujaan Sense-ohjaimilla hallittavilla virtuaalikäsillä, mutta oletettua aktivointinappia painaessa valikot katoavat ja peli yllättäen alkaa sen enempiä selittelemättä. Pelaajan silmien eteen avautuu pieni ja rajattu pelialue, jota tarkastellaan jumalan tavoin isometrisestä yläkulmavinkkelistä. Alueella on erilaisia tasoja, rakennelmia, koristeita ja hahmoja sijoiteltu sinne tänne. Vanhaa merikarhua muistuttava hahmo kertoo pääpiirteittäin muutamin lausein, mikä on tavoite, jonka jälkeen jää pelaajan kontolle arvailla ja kokeilla, miten annettuun tavoitteeseen päästään. Lähinnä tuntuu, että peli alkaa kesken tarinan ja esiin nousee kysymyksiä. Kuten miksi pienestä pääsiäismunasta hyppää esiin koira, ja miksi se on violetti?

Pohjimmiltaan Seeker: My Shadow'n idea on ihan veikeä. Pelaajan pitää ratkaista rajatulle kentälle tehtyjä fyysisiä pulmia hyödyntäen alueella liikuteltavaa koira-hahmoa ja alueen ulkopuolella omia käsiään. Tatilla ohjattava koira voi esimerkiksi työnnellä tason laatikoita painelaattojen päälle avatakseen ovia. Pelaaja voi myös tarkastella tasoa eri puolilta pyörittelemällä tätä nihkeästi tattiohjainta naksutellen portaattoman liikkumisen sijaan. Virtuaalikäsillä voi esimerkiksi painella löydettyjä nappeja tai pyöritellä kampia alueen kyljissä saadakseen haluttuja muutoksia tasossa, jotta koirahahmon saa kuljetettua tarvittavaan paikkaan tason läpäisyä varten.

Pois lukien hankala tasonpyöritysmekaniikka pelin ohjausjärjestelmä toimii sujuvasti. Harmillisesti PSVR2:lle tehtyjä uusia ominaisuuksia on jätetty käyttämättä, mikä tuntuu hukatulta mahdollisuudelta syventää pelikokemusta. Lievä epäselvyys siitä, keitä pelin henkilöt ovat ja miksi pelissä pitää tehdä annettuja asioita, tekevät kokemuksesta aika onton ja pintapuolisen. Vaikka pulmien ratkaisu sujuukin ja edistystä tapahtuu nopeaan tahtiin, niin sanottuna pikkupelinä, Seeker: My Shadow'n potentiaali on nopeasti nähnyt, ja mielenkiinto väkisinkin hiipuu epäselvyyksien siivittämänä.

Seeker: My Shadow'n visuaalinen anti on häiritsevän ristiriitainen ja suunnitelmallisesti epäyhtenäinen. Itse pelialueen grafiikka on kaikessa yksinkertaisuudessaan miellyttävästi tyylitelty rakennuksia ja hahmoja myöten. Hillitty pastelliväritys on pitkälti linjassa keskenään muutamia outoja ylilyöntejä samaisen värin käyttöä lukuun ottamatta. Esimerkiksi pelaajan ohjaama violetti koirahahmo näyttää keskeneräiseltä ilman mitään yksityiskohtia ja täysin yksivärisenä. Tasosta toiseen siirtyminen tehdään aina täysin mustan ruudun kautta, mikä on varsinkin VR:llä pelatessa rasittavan oloista ja tunnelman katkaisevaa. Alkuvalikon kirja on kuin suoraan Moss-peleistä mutta siitä puuttuu sivujen kääntely ja muut yksityiskohdat (tai en ainakaan onnistunut niitä aktivoimaan). Pelin visuaalinen potentiaali on yksinkertaisesti hukkunut liian monen erillisen elementin alle, kun selkeää linjausta ei ole. Peli sentään pyörii kokonaisuudessaan sulavasti PSVR2:lla.

Äänet ovat pelissä myös enemmänkin ärsyke kuin tunnelmaa lisäävä elementti. Vähäiset ääniefektit eivät juuri nouse esiin ärsyttävän useasti toistettavaa koiran teennäistä haukahdusta lukuun ottamatta. Musiikki itsessään on ihan kelvollista hyvän mielen fiilistelyä ja toimii kokonaisuudessa tunnelman ylläpitäjänä kohtuullisen hyvin.

Seeker: My Shadow'n VR-kokemuksesta haiskahtaa ohjauksen ja yleisen punaisen langan puute, mikä rampauttaa hauskan ydinidean sekavaksi ja nopeasti mielenkiinnottomaksi muuttuvaksi kokonaisuudeksi. Kyllä sitä tämänkin pelin ääressä aikaa saa kulumaan, mutta kun PSVR2:n tekniset mahdollisuudet oikeastaan jätetään huomioimatta ja samaisia ideoita on paremminkin hyödynnetty aikaisemmin, ei tälle teokselle kannata liikaa aikaansa antaa.