Scars Above on kohtuullinen köyhän miehen Returnal

Muutama vuosi sitten kotimaisen Housemarquen toimintapeli, Returnal (2021) pyyhki pöytiä muilla peleillä palkintogaaloissa. Tästä huolimatta minulle tuli pienenä yllätyksenä, että pelistä on väsätty jo jatko-osa, tai näin luulin nähdessäni Mad Head Gamesin Scars Aboven esittelyvideon. Pelien välillä on sen verran yhteistä ilmettä, teemaa ja pelimekaniikkoja myöten, ettei ainakaan ole epäselvää mistä tekijät ovat kaivaneet innoituksen peliinsä. Scars Above ei kuitenkaan näyttänyt ihan huonolta, joten ajattelin ottaa enemmän selvää.

Kun maapallon kiertoradalle ilmestyy mystinen valoa hohkava kolmionmuotoinen rakennelma, sitä lähetetään tutkimaan tiedemiehistä koostuva erikoisryhmä. Jokin menee kuitenkin pieleen, sillä juuri kun rakennelma tuntuisi reagoivan lähestyviin ihmisiin, ryhmässä oleva Kate Ward huomaa heräävänsä tuntemattomalta planeetalta. Planeetta on vihamielisiä olentoja pullollaan, joten Kate taistelee hengestään samalla yrittäessään selvittää, mitä oikein tapahtui.

Scars Above ei olekaan pelkästään eloonjäämistaistelua, vaan pelaaja pääsee kolmannen persoonan näkökulmasta myös ratkomaan pieniä alueellisia pulmia päästäkseen eteenpäin. Mielenkiintoinen tarina johdattelee tutkimaan outoa planeettaa, ja löydökset valottavat tapahtumia hiljakseen. Pääasiallinen toiminta muodostuu kuitenkin taistelusta erilaisia ököjä vastaan.

Liikkua voi vapaasti kolmiulotteisessa maastossa annettujen rajojen sisällä. Hahmo kykenee juoksuun ja väistöliikkeeseen, jotka molemmat syövät varsin rapakunnossa olevan tieteilijän kuntoa vilkkaasti. Onneksi kuntomittari palautuu kohtuullisen nopeasti, vaikkei energiaa palauttavia stimulantteja olisikaan juuri sillä hetkellä nautittavaksi. Vaikka hahmolla on näppärän näköinen lyöntiasekin käytössä, taistelut käydään pääsääntöisesti ampuma-asein. Löydetyt aseet tulevat erilaisin ominaisuuksin kuten tuli, jää ja sähkö. Elementit ovatkin isossa osassa kärhämiä, sillä eri viholliset vastaavat tiettyihin ominaisuuksiin paremmin kuin toisiin. Strategiselta puolelta aseiden ominaisuuksia voi myös yhdistellä esimerkiksi jäädyttämällä vihollisen, minkä jälkeen eliminointi sähköllä onnistuu näppärästi, varsinkin kun vesi johdattaa sähköä tehokkaasti.

Monipuoliset taistelutavat ja dynaaminen ympäristö menevät osittain hukkaan lievästi jäykän pelattavuuden myötä. Hahmo reagoi käskyihin terävän jäykästi, mikä vielä liikkumisessa ja väistelyssä on hyväksyttävää, mutta sihtauksessa se tuottaa ongelmia. Vihollisen saaminen jyvälle ohjaimella jatkuvan väistelyn yhteydessä on turhauttavan herkkää ja johtaa toistuvasti yliohjaukseen ja sen myötä ohiampumiseen. Tilannetta eivät helpota varsin pienet kriittiset osumakohdat nopealiikkeisillä vihollisilla, jotka tekevät vaikeustasosta pahimmillaan ärsyttävän haastavan. Onneksi vaikeustasoa voi säätää lennosta, mutta tästäkin huolimatta käy hyvin nopeasti selväksi, että tekijät ovat tavoitelleet tarkoituksellisesti haastavaa peliä, minkä itse koen tylsänä ratkaisuna. Erityisen rasittavaksi kuolemisen tekee paikoittain tallennuspaikan kaukana oleminen, mikä tarkoittaa, että samaisia olentoja vastaan joutuu taistelemaan lukuisia kertoja, ennen kuin edes pääsee isomman ökön tapettavaksi uudestaan.

Oleelliseksi taisteluissa nousee hahmon ominaisuuksien ja aseiden kehittäminen sekä kyhäiltyjen laitteiden hyötykäyttö. Matkan myötä hahmo löytää jos jonkinlaista apuvälinettä taisteluun aina ajan hidastavista palloista suojakenttiin. Näiden laitteiden käyttö yhdistettynä paranneltuihin aseisiin ja hahmon tehostettuihin ominaisuuksiin ovat käänteentekevän merkittäviä Scars Abovessa. Nimittäin hahmon arsenaalin kehittyessä positiivisena yllätyksenä viholliset pysyvät alkuperäisellä tasolla, minkä ansiosta aluksi koettu ärsyttävän haastava vaikeustaso muuttuukin selvästi reilummaksi ja pelon sijaan seuraavaa taistelua odottaakin jo melkein innolla. Pelin edetessä mielenkiintoinen tarina ottaa myös napakamman otteen kerronnasta, ja pelin aloittava ärsyttävän yksipuolinen selviytymistaistelu kääntyy enemmänkin toimintapainotteiseksi seikkailupeliksi, josta aloin oikeasti pitää. Scars Above on hieno, ja todella harvinainen esimerkki pelistä, joka selkeästi muuttaa muotoaan parempaan edistymisensä myötä.

Ilmeensä puolesta Scars Above on toimiva, mutta ei mitään mullistavaa. Maailmat on tyylitelty sopivassa määrin yksityiskohdilla kuten kasveilla ja muulla vehreällä. Kuitenkin esimerkiksi heiluvan ruohon lähempi tarkastelu paljastaa korret vain vihreiksi paksuiksi tikuiksi, ja hahmon vedessä liikkuminen on lähes vailla veden reagoimista. Hahmo on näyttävä futuristisessa puvussaan, mutta kasvot ovat jääneet lievästi rosoiseksi, eikä suu esimerkiksi ole oikein yhteensopiva puheen kanssa. Hahmon liikeanimointi on yleisesti sujuvaa tyylikästä kuperkeikkaloikkaa myöten. Hirviöiden suunnittelu on kiinnostavaa ja sopivan omaperäistä, vaikka tietyt innoituksen lähteet ovatkin selkeät. Xbox Series X huutaa rasittavan kovaa koko pelaamisen ajan ja ajoittaista ärsyttävää tökkimistä on nähtävissä ruohollisissa kentissä ja jokaisen välivideon alussa. Lataustauot eivät ennätä kuitenkaan tuottamaan ongelmia.

Pelin varsin yllätyksettömässä äänimaailmassa ei ole mitään erityisempää huomioitavaa. Ääninäyttely on yleisesti sujuvaa, ja olioiden örinät uskottavia. Lopputaistelun kauheaa heviränkytystä lukuun ottamatta musiikki on varsin elektronisesti latautunutta tuoden ilmavalla fiilistelyllä ja kaikessa positiivisuudessa mieleen The Orbin uran alkupään ambient-tuotokset.

Se, mikä alkoi köyhän miehen Returnal-kopiona, muuntautuukin matkan aikana varsin omaperäiseksi tarinavetoiseksi toimintaseikkailuksi. Scars Above sisältää useita mielenkiintoisia elementtejä monipuoliseen taisteluun ja sopivan persoonallisen tarinan tukemaan menoa, että peli seisoo tukevasti omilla jaloillaan noin kahdeksan tunnin läpipeluuaikansa ajan. Alkupään vaikeustaso edelleen vähän kirpaisee, mutta koska hahmon ja aseiden kehittämisellä on oikeasti merkitystä, tekee se loppupelistä sitäkin tyydyttävämpää. Vielä kun tulevat päivitykset optimoivat pelistä ajoittaiset tökkimiset pois, on tässä varteenotettava peli seikkailunjanoisille (kunhan vain antaa mahdollisuuden).