Sand Land, neljä tuntia Akira Toriyaman aavikkomaailman parissa

Vedestä on tullut harvinaista ja maailma on tuhoutunut. Brutaali diktatuuri on ottanut vallan, ihmiset näkevät nälkää ja kaiken kukkuraksi maailmassa on demoneita. Pohjalla on Akira Toriyaman sarja, ja peli on hyvinkin sympaattisen näköinen.

Edesmennyt Dragon Ballin luoja julkaisi Sand Land -mangan eli japanilaisen sarjakuvan 24 vuotta sitten. Vuonna 2023 se muuntui anime-elokuvaksi, joka on toistaiseksi julkaistu vain Japanissa. Tämän elokuvan katselin Bandai Namcon tapahtumassa tutustuakseni ensin paremmin Toriyaman vähemmän tunnettuun maailmaan.

Päähenkilönä on demoni Beelzebub, joka on omasta mielestään ilmiömäisen paha, mutta kuitenkin hyvä tyyppi, joka haluaa kaikkien olevan onnellisia. Ongelmana on, ettei demoneihin suhtauduta suopeasti Sand Landissa. Paikka koostuu pääasiassa kuninkaallisesta diktatuurista ja toisaalta muruista taistelevista köyhistä. Joka tapauksessa rohkea sheriffi, Beelzebub ja Thief lähtevät etsimään vettä jakaakseen sitä kansalle. Vesi on nimittäin keino, jolla ihmisiä hallitaan. Näin ollen diktatuuri ei ole iloinen aikomuksista jakaa vettä kansalle.

Sand Land muistuttaa parhaiten ensimmäistä Borderlandsia ja Id Softwaren Rage-peliä. Nytkin ajokit ovat isossa roolissa. Ajokeilla taistellaan, ja tutkitaan isoa avointa maailmaa. Vehkeitä voi myös päivittää väritystä myöten. Yksi ajokki on tankki, jota käytin eniten testihetkessäni. Vehje on monikäyttöinen, mutta liikkuessa hidas. Taistelut ovat sitten mahtavia. Paikasta toiseen siirtyessä parempi on moottoripyörä, ja loikkiva mech-vehje on käytössä tasoloikkaa vaativissa paikoissa. Leijunta-alus hoitaa homman veden päällä.

Kaikkiin ajokkeihin pääsee käsiksi milloin tahansa, ja niiden kesken voi vaihtaa kätevässä pyörövalikossa. Samassa paikassa vehkeeseen asennetaan myös erilaisia parannuksia eli power-upeja. Beelzebubille ja kumppaneille on myös omat kykypuunsa. Ne eivät ensinäkemältä vaikuta kovinkaan kummoisilta, mutta toisaalta puolet tarjonnasta ei ollut pelattavissa testihetkessä. Toisin sanoen yllätyksiä voi olla luvassa. Ajokit ovat selvästi se pelaamisen tähtijuttu.

Maailma on suuri, ja paikoin paikasta A paikkaan B siirtyminen tuntui liian pitkältä. Onneksi mukana on pikamatkustusmahdollisuus. Neljän tunnin pelaamiseni aikana pääsin kokeilemaan pääasiassa sivutehtäviä, taistelemaan hirviöitä vastaan ja puhumaan asukkaille unohtamatta salaisuuksien etsimistä.

Vastaan tuli myös eräänlainen luolasto, jossa ratkottiin zeldamaisia vesipulmia, ja lopuksi kohdattiin mustekalamainen pomovastus. Aluksi taisto oli vaikea, mutta lopulta eri keinot tulivat selviksi, ja näin saatoin tapella ottamatta lainkaan itse vahinkoa. Toisin sanoen pomotaisto oli suunniteltu wanhan hyvän tavan mukaan.

Pelattavuus tuntuisi tarjoavan vaihtelua. Hypin vuorilla, osallistuin kilpa-ajoihin, toimin palkkionmetsästäjänä, vierailin isossa kaupungissa ja hiiviskelin sisään sotilastukikohtaan. Sand Land vaikuttaakin olevan monipuolinen ja laaja seikkailu.

Peli kattaa enemmänkin kuin vain Akira Toriyaman mangan, ja mukana on lisämateriaalia. Toisin sanoen mukana on muitakin maailmoja tutkittavaksi. Näin vehreän Forest Landin, joka oli erittäin värikäs katsella.

Neljän tunnin testaaminen jätti haluamaan lisää. Luvassa vaikuttaisi olevan erilainen ja viihdyttävä roolipeli, ja samalla toivottavasti asianmukainen hyvästijättö Akira Toriyamalle.