Volitionin Saint's Row -sarjan edellisestä osasta on kulunut jo lähes 10 vuotta. Saint's Row IV ja sen lisäosan supersankarimeininki sekä avaruuteen ja helvettiin suuntautuneet tarinat eivät jättäneet juuri tilaa jatkolle, joten on aika palata juurille. Pelin hahmot saattavat olla uusia, mutta peli on sitä tuttua tuhoa ja kohellusta, jossa omaisuusvahingot lasketaan sadoissa miljoonissa ja ruumissäkit sadoissa tai tuhansissa.
Pelin tarina alkaa vaatimattomissa olosuhteissa Santo Ileson kuvitteellisessa, hieman pientä Las Vegasia muistuttavassa kaupungissa. Pelaajan oma hahmo kitkuttelee palkka-armeija Marshallin leivissä muiden kolmen kämppiksen repiessä rahaa kasaan milloin mistäkin. Pääosin kohtalaisen symppisten tyyppien luonteenpiirteet paidattomasta kokista nörttiin ja automekaanikkoon ovat varsin voimakkaassa ristiriidassa todellisuuden kanssa, jossa yksittäisessä tehtävässä saatetaan laittaa keskikokoisen kaupungin verran poliiseja sinkkiarkkuun. Santo Ileson kaupunki ei ole niinkään simulaatio toimivasta yhteiskunnasta kuin valtava leikkikenttä vanhan koulukunnan silmittömiä tuhokarkeloita varten.
Toisten komennettavana oleminen saa kuitenkin pian päättyä porukan alkaessa haaveilla oman kriminaali-imperiumin perustamisesta. Matka rääsyistä rikkauksiin on pitkä ja kivinen, mutta tarjoaa samalla tilaisuuden tutustua mitä erikoisimpiin tapoihin hankkia pätäkkää silmittömästä tuhosta ydinjätteen kuljettamiseen ja hodaripakettiautojen varastamiseen. Lukuisten sivutehtävien ohella jengi taistelee omia menneitä, olevia ja tulevia demoneitaan vastaan yleensä sarjatuliasein ja räjähtein.
Saint's Row:n hahmonluonti - ja muokattavuus yleisemminkin - on nostettu pari-neljä pykälää sisaruksiaan korkeammalle. Peruskirurgian lisäksi säädettävinä ovat niin hampaiden väritykset kuin piilolinssitkin. Lisäksi joka ikistä vaatekappaletta tai ajoneuvoa voi värjätä uudelleen tai muokata muilla tavoin. Oman pyhimyksen voi siis vaatettaa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla sinisestä avaruus-cowboysta goottiasusteisiin. Suurinta osaa ajoneuvoista voi ehostaa tehojen ja erikoisominaisuuksien kuten nitrojen tai hilpeän vetovaijerin lisäksi erilaisilla neonvaloilla, puskureilla ja pakosarjoilla. Sivuhahmojen asusteita ei harmillisesti pääse muokkaamaan yksityiskohtaisesti, mutta heillekin avautuu useampi asuvaihtoehto kampanjan edetessä. Jopa aseiden materiaaleja ja värejä pääsee tunkkaamaan, vaikka ne kolmannen persoonan räiskintäpelissä näkyvätkin heikonlaisesti. Muokattavuus ulottuu myös vaikeustasosäätöihin asti ajoneuvojen kestävyydestä vihollisen tekemään vahinkoon asti, joten peliä voi pelata juuri niin kuin itse haluaa.
Suurkaupungin ja sitä ympäröivän aavikon täyttämä avoin kartta ei ole suuren suuri lajityypin isoimpiin kokonaisuuksiin verrattuna, mutta sitäkin enemmän täynnä tekemistä. Pelin juonellinen pääkampanja vie monipuolisuudellaan ja käsikirjoituksellaan voiton, mutta edetessä avautuvat uudet rikollisimperiumin palaset täyttävät ison osan peliajasta. Kun rahaa on kertynyt riittävästi, se kannattaa sijoittaa siistien kuteiden lisäksi johonkin liiketoimintaan lisätienestien ja kokemuspisteiden kartuttamiseksi. Näiden oheistoimintojen joukossa ovat vanhat suosikit "vakuutuspetosten" tekemiseksi liikenteen sekaan heittäytymällä, ja mahdollisimman ison omaisuusvahingon aikaansaaminen vaikkapa raketinheittimellä tai tankilla. Osa mahdollistaa myös erikoisemmat ratkaisut, kuten ajoneuvojen toimittamisen hinausauton sijaan helikopterilla ja magneetilla.
Pelattavuus räiskinnästä autoilla kaahaamiseen on hyvällä, joskaan ei erinomaisella, mallilla. Asevalikoimaa kyllä on, mutta vain osa tuntuu selkeästi ostamisen ja käyttämisen arvoiselta osumatarkkuudeltaan ja tehoiltaan. Autoilu on silkkaa rellestämistä ilman huolellista fysiikkasimulaatiota, mutta toimii mukavasti Saint's Row:n hektisessä ja räjähdysten täytteisissä tilanteissa. Auto kuin auto kääntyy tukevaan sivuluisuun napin painalluksella, mikä tuntui aluksi oudolta ratkaisulta. Vastaavien ajoelämysten valtikka säilyy siis edelleen Grand Theft Auto V:n käsissä, mutta on hyvä muistaa, että kyseistä peliä kehitti yli 1000 henkeä Saint's Row:n reilun 200 sijaan.
Saint's Row:ta olisi helppo hehkuttaa enemmänkin, ellei sen arvioversiossa olisi ollut niin tolkuttomasti pienempiä ja isompia teknisiä ongelmia, kuten kaatuilua tai kameran hajoilua. Näitä paikataan usein julkaisupäivänä ilmestyvällä päivityksellä, mutta koska kyseinen paikkaus ei ollut arviota kirjoittaessa tarjolla, peliltä on otettava yksi piste pois. Kun peli toimii ongelmitta, sitä on ilo pelata ja katsella. Mikään päätä räjäyttävä audiovisuaalinen kokemus se ei ole, mutta lukuisten asetusvaihtoehtojen joukosta myös konsolipelaajat voivat valita näyttävyyden ja sulavuuden välillä. Testissä käytetty Xbox Series X tuntui olevan parhaiten kotonaan 1440p:n resoluutiolla ja 60 ruudun sekuntipäivitystahdilla. Yhteistyötilaa ei arviota varten harmillisesti päästy testaamaan. Mikäli ainakin leijonasosa Saint's Row:n teknisistä murheista saadaan paikattua julkaisupäivänä, sitä on erinomaisen helppo suositella kaikille, jotka haluavat hukkua kaaoksen ja kimalluksen maailmaan kymmeniksi tunneiksi.