Sacred 2: Fallen Angel

Tarinan kehittymistä seurataan yksittäisen sankarin vinkkelistä, ja on täysin pelaajan päätettävissä aiheuttaako lisää kaaosta vai tekeekö parhaansa tilanteen parantamiseksi. Niin tai näin, joka välissä mätkitään vihulaisia kuonoon hulppealla 12 liikkeen valikoimalla. Siitä on leikki kaukana, kun yksi ainut jannu kykenee kiskomaan taivaista tulta ja tulikiveä surkeiden maantierosvojen niskaan.

Sacred 2: Fallen Angelissa on siis sinänsä oivallinen lähtöasetelma. Ja kuinka se hyödynnetään? Tekemällä pelistä ruma ja kömpelö. Grafiikat ovat suttuisia, hahmot ovat pikselöityneitä muoviukkeleita, eivätkä minkään alueen tekstuurit tunnu istuvan viereisiin pintoihin mitenkään. Tämä selittyy osittain mielenkiintoisella värimaailmalla: joko Ascaronin peleissä voi mystisten säännösten mukaan käyttää vain rajatusti värejä, tai sitten graafinen suunnittelija on värisokea. Pelin katsominen on suoraan sanottuna ankea kokemus. Sitä mieluusti pitää kameran tapahtumista mahdollisimman etäällä, mutta totta kai esineet kuten kasvusto tulevat tuon tuostakin kameran tielle. Maasto on muutenkin vain riesana, sillä edes harvan metsän läpi ei voi oikoa, saati sitten pudottautua metrin korkealta töyräältä.

Jos kykenee unohtamaan silmät sulattavan ulkoasun ja korviariipivän ääninäyttelyn, alta paljastuu runsaasti tekemistä. Maailma on laaja ja paikasta toiseen siirtyminen hoituu näpsäkästi milloin pelaaja vain niin haluaa. Kokemustasojen kartuttaminen avaa hahmolle kykypolkuja, jotka tehostavat tiettyjä iskuja. Näitä liikkeitä voi myös yhdistellä mukaviksi, kaikentuhoaviksi paketeiksi. Löydettyjä erikoisesineitä voi entisestään parannella taikariimuilla, ja varustelurumba onkin yksi pelin kantavista voimista.

Ja sitten pelaaja pistetään taisteluun. Joka perhanan nurkka on täynnä öttiäistä, joka halajaa ihmislihaa. Jopa kilpikonnat inhosivat allekirjoittanutta niin kovasti, että hitaasti lyllersivät merenrannalta tietä kohti. Vastaan tulevista otuksista ainoastaan kyläläiset ja kaniinit eivät käyneet ylle. Lyöntien kohdistaminen haluttuun viholliseen toimii vain satunnaisesti, eli käytännössä sitä tappelee kaikkia vastaan kerralla sen sijaan, että eliminoisi yhden vihulaisen kerrallaan.

Muutaman tunnin testaamisen jälkeen allekirjoittanut ei ollut uskoa, että Sacred 2 todella lupaa niin huonoa, kuin mitä ensivaikutelma antoi ymmärtää. Kyse ei ollut vain siitä, että testiversio oli vielä niin kesken, vaan peliä on lähdettykin rakentamaan alusta asti päin perhettä. Niitä puutteita ei tulla mitenkään korjaamaan myöhemmin. On vaikea kuvitella, että joku kuitenkin maksaa tästä roskasta rahaa ja vielä iloitsee ostoksestaan.