Saapasjalkakissa: Viimeinen toivomus on yllätys

Saapasjalkakissalla ei mene hyvin. Huoletonta elämää elänyt miekkakatti huomaa viimeisimmän seikkailunsa jäljiltä kuluttaneensa yhdeksästä elämästään kahdeksan, ja kuolema on kirjaimellisesti kintereillä.

Melkoinen tähtikaarti ja yllättävän pirtsakka ote nostavat Saapasjalkakissan kolmannen oman elokuvan keskikertaisista spin-offeista aidosti miellyttäväksi katselukokemukseksi. Antonio Banderas hurmaa vanhemmallakin iällään sankarikissana totuttuun tapaan, ja erilaisista satuolennoista ja -henkilöistä koostuva kaarti tukee tätä tehokkaasti. Erinäisten tapahtumien jälkeen Saapasjalkakissa saa nimittäin kuulla, että hänellä on tapa saada elämänsä takaisin kulkemalla vaarallisen kielletyn metsän läpi.

Samoja toiveita elättelevät niin Florence Pughin Kultakutri ja kolme karhua (Olivia Colman, Samson Kayo ja Ray Winstone) sekä Suomessa vähän vähemmän tunnettu Jack Horner (John Mulaney) kokkisotilaineen. Saapasjalkakissan puolta pitävät tämän vanha lempi Kitty Softpaws (Salma Hayek) ja kaikkien hyljeksimä koira Perrito (Harvey Guillén). Hyytävän tehokkaan ja mielenkiintoisen Suden (erinomainen Wagner Moura) rooli ansaitsee erikoismainintansa. Näin tehdään onnistunut, pelottava, ymmärrettävä ja sankarille potkua antava pääpahis!

Porukan jokaisella hahmolla on selkeät omat roolinsa, motivaationsa ja matkansa niin kirjaimellisesti kuin sisäisestikin, mikä antaa heille enemmän syvyyttä kuin keskivertoanimaatiossa. Vanhoja satuja käytetään sopivasti hyväksi, mutta niitä muokataan ja väännetään tarvittaessa hieman uuteen muottiin piristävällä tavalla. Animaatiojälki on laadukasta ja ajoittain odottamattomankin tyyliteltyä, vaikka Spider-Manin Spiderversen tasolle ei aivan päädytäkään. Kamerakulmilla ja ajan kululla leikitellään säännöllisesti etenkin toimintakohtauksissa, jotka tuntuvat dynaamisilta mutta kuitenkin helposti seurattavilta.

Maisemien väreissä ei säästellä ja vaikka visuaalisuus leukoja ei aivan loksautakaan, eri tapahtumapaikoissa on selkeät omat tunnelmansa. Saapasjalkakissa ei myöskään yritä olla isompi kuin tarina vaatii päättyen mukavan rivakasti noin puolessatoista tunnissa.

Saapasjalkakissa: Viimeinen toivomus onnistui yllättämään. Kyynisyys tällaiseen "moneen kertaan nähtyyn sivuhahmon sekoiluun" muuttui jo alkukohtausten aikana innostukseksi, kun Joel Crawford käsikirjoittajineen onnistui lisäämään jotain uutta ja piristävää muuten moneen kertaan nähtyyn kaavaan. Olisipa muillakin elokuvantekijöillä sekä vapaus että uskallus viedä tällaiset rahastukselta haiskahtavat projektit tällaisille poluille. Alhaisesta ikäsuosituksestaan huolimatta jotkin kohtaukset saattavat pelottaa perheen pienimpiä etenkin Suden ollessa ruudussa.