Saapasjalkakissa

Tarinansa Saapasjalkakissa lainaa klassisista saduista, mutta yhtä vahvasti myös Zorro-elokuvista. Jopa tietyt maneerit hatun sivelyä myöten muistuttavat naamiomiehen vaikutteista. Modernin animaatiotavan mukaisesti myös aikuisia huomioidaan viittauksilla muihin elokuviin, kuten Fight Clubiin. Oikeastaan koko raina on yhtä lainaa ja vaikutetta jostakin. Kokonaisuus pysyy kuitenkin kasassa, joten sillisalaattituntuma tulee esille toisaalla. Päähenkilönsä Saapasjalkakissan lisäksi elokuvassa ei ole oikein mitään tarttumapintaa, joka jäisi mieleen lopputekstien pyöriessä. Leffaan kannattaakin suhtautua vuoristorata-ajeluna, joka viihdyttää aikansa ja loppuu syvällistä vaikutusta tekemättä.

Saapasjalkakissa (äänenä Antonio Banderas) on miekkaileva katti, joka on kasvanut orpokodissa. Laitoksessa ollessaan hän on luonut vahvan ystävyyssuhteen Tyyris Tylleröön, jolle äänensä on antanut Zach Galifianakis. Hepun suoritus on pätevä, mutta kalpenee silti pahasti Banderaksen lipevän gigolokatin rinnalla. Tämän epätavallisen kaksikon suhteen kehitys on elokuvan punainen lanka, vaikka matkan varrella paljon muuta sattuukin. Oman lisänsä jännitteisiin tuo Kitty Pehmotassu, joka vahvatahtoisena akrobaattina antaa Saapasjalalle hyvän vastuksen Salma Hayekin äänellä.

Animointi on ensiluokkaista. Eläinten karvat liikkuvat tuulen mukana elävän oloisesti ja varsinkin kissoissa on epätavallisen paljon ilmeikkyyttä. Akrobatia ja hidastetut osiot luovat kuvaa supersankarimaisesta kollista. Dialogi voisi olla terävämpääkin, mutta tämän säilän viiltävyys tehostuu kummasti ääninäyttelijöiden käsittelyssä.

Lisämateriaalina on vartin mittainen lyhytelokuva Kolme diabloa, joka on härskisti innoittunut Kolmesta muskettisoturista. Tällä kertaa muskettimiehet ovat kuitenkin suurisilmäisiä kissanpentuja eivätkä ihmisiä. Kosteat ja lumoavat silmät ovat kuin luotu manipuloimaan muita, joten kuvio muistuttaa Village of The Damned -elokuvasta. Lapsikatsojia tällainen läpitunkeva lainailu ei välttämättä häiritse, mutta aikuiselle sarjatulella kopioiminen luo jo kuvaa omien ideoiden puuttumisesta. Muu lisämatsku on lyhyt katsaus kolmen päähenkilön ääninäyttelijöihin ja tukku erilaisia trailereita. Ei mitään mullistavaa siis, ja suurinta hupia on harmaantuvan Antonio Banderaksen kikkailu lukulasit nenällä äänitysstudiossa.

Saapasjalkakissa on kelpo viihdettä niin kauan kuin sitä kestää. Mieleen ei ehkä jää muuta kuin päähenkilön gigolomaisen lepertelevä puheenparsi, mutta onhan sekin jotain.