Tuntuu kovasti siltä, että viime vuosina vaikuttavimmat rikos- ja toimintadraamat ovat olleet eurooppalaisten käsialaa. Samaa linjaa jatkaa toiminnallinen rikosdraama Run All Night, joka nimensä mukaisesti tapahtuu yhden yön aikana.
Entinen mafiamies Shawn Maguire (Ed Harris) elvyttää vanhan ystävyytensä Jimmy Conlonin (Liam Neeson) kanssa. Ikävän yhteensattuman seurauksena Jimmy ampuu Shawnin pojan kuoliaaksi suojellessaan omaa poikaansa. Lojaalina vanhalle ystävälle hän soittaa siitä paikasta Shawnille ja kertoo tilanteen. Lyhyen puhelinkeskustelun aikana Shawn ilmoittaa tekevänsä kaikkensa saadakseen vastavuoroisesti Jimmyn pojan hengiltä, ja aivan yhtä lyhytsanaisesti Jimmy ilmoittaa suojelevansa poikaansa kaikin keinoin. Sitten paukkuu ja rytisee, mutta elokuvan keskiössä ovat silti henkilöhahmojen keskinäiset suhteet eikä suinkaan messevä toiminta.
Elokuvan toteutus on rytinöiden puolesta pätevää kamaa, mutta silti niistä jäävät mieleen vain takaa-ajot. Toisin sanoen vauhtia piisaa ja kumi käryää koko rahan edestä. Leffan painotus ei olekaan toiminnassa, vaan näyttelijöiden keskinäisessä dynamiikassa. Jo mainittujen veteraaninäyttelijöiden Ed Harrisin ja Liam Neesonin lisäksi on mainittava kaksikkoa vuosikymmeniä jahdannut poliisi John Harding (Vincent D'Onofrio), joka nykyään muistetaan varsinkin Marvelin Daredevil-sarjan Kingpininä. Uransa hyvään nousuun uutena RoboCopina polkaissut Joel Kinnaman jää tällaisessa seurassa väistämättä hieman sivuun Jimmy Conlonin poikana, mutta suoriutuu silti hyvin isänsä rikostaustaa halveksivana perheenisänä.
Shawnin ja Jimmyn ystävyyssuhde saavuttaa eeppisellä ja brutaalilla tavalla päätöksensä, mutta siitä huolimatta miehet ymmärtävät toisiaan täydellisesti loppuun asti. Käytävät keskustelut ovat suorastaan spartalaisen lyhyitä sisältäen vain muutamia sanoja. Silti yhteisymmärrys on täydellinen. Dialogin vähäisyys on loistava keino alleviivata miesten pitkää yhteistä historiaa. Jimmyn ja hänen poikansa suhde on sen sijaan aivan toista maata. Keskusteltavaa riittäisi lässytykseen asti, mutta tilanne ei moista suo eikä poikaa edes kiinnosta kuunnella. Näin ollen isän keinoksi sanomansa perille saamiseen jää ainoastaan teot. Ja kuten tiedetään, kuva puhuu usein enemmän kuin tuhat sanaa.
Tarinan huomioiden on odotettavaa, että naiset jäävät elokuvassa pelkän sivustakatsojan asemaan. Miehet setvivät välejään, jolloin naiset pysyttelevät vain poissa tieltä. Leffassa keskitytään selvästi pelkästään miesten välisiin henkilösuhteisiin.
Se oikeasti ärsyttävä asia Run All Nightissa on poliisien läpitunkeva korruptoituneisuus. Ulosteen osuttua tuulettimeen on hyvin tärkeää olla ottamatta yhteyttä sinivuokkoihin, koska he ovat yhtä pahoja kuin mafiosotkin. Näin saadaan tietysti lisää jännitettä pakomatkalle, mutta silti ratkaisu tuntuu halvalta. Poliisien syitä lain väärällä puolella taiteiluun ei edes avata mitenkään.
Lisämateriaaleissa on yhteensä 15 minuutin ajan tekijöiden haastatteluja ja siihen päälle poistettujen kohtauksien kavalkadi. Pätkät eivät tuo oikeastaan mitään lisäarvoa jo nähtyyn kokonaisuuteen, joten tälläkin tavalla elokuvan voi katsoa onnistuneen.
Run All Night on miesten välisiin henkilösuhteisiin pureutuva toiminnallinen rikosdraama huippunäyttelijöillä ryyditettynä ja tällaisista rainoista pitävien ei kannata jättää sitä väliin.