Vaikka Rock Band 3:lla saattoikin olla kunnianhimoisia tavoitteita, on Ubisoftin Rocksmithin tavoite kaukana bilepeligenrestä ja peli-illoista kavereiden kanssa. Tämän pelin pointtina on ainoastaan oppia soittamaan kitaraa.
Ystävällinen ja rauhallinen ääni opastaa pelaajaa leppoisaan tahtiin perustekniikoissa, kuten käsien asennoissa, hammer-onien ja pull-offien saloissa sekä nuottien venyttämisessä. Pelin ensimmäiset, ensin satunnaisilta vaikuttaneet harjoittelunuotit paljastuvat klassisen (I Can Not Get No) Satisfactionin riffiksi.
Pelaaja tutustuu käyttöliittymään otelaudan välityksellä, joka muistuttaa hieman Guitar Herosta ja Rock Bandistä. Se on visualisaatio kitaran kaulasta jossa eri väreillä esitetyt nuotit valuvat kohti pelaajaa kitaran kieliä pitkin. Kun nuotti soitetaan matalammasta osasta kaulaa, siirtyy näkymä virtuaalikitarasta sulavasti oikeaan paikkaan.
Totuttu tyyli, jossa koitetaan selviytyä biisistä ja loikataan sitten seuraavaan, on korvattu samojen riffien, tekniikoiden ja soolojen kertaamisella, ainakin jos pelataan Journey-pelimuotoa. Kaikkia pelin kappaleita voi myös soittaa ilman niiden avaamistakin.
Itselläni vierähti hyvä puoli tuntia Satisfactionin parissa, jota peli tasaisesti hankaloitti. Vaikeustasoa ei voi itse muuttaa, ja kestikin tovin verran ennen kuin pääsin "oikean" yleisön eteen. Myös yleisö on hyvin realistisesti suunniteltua.
Kitaraa jo osaava pelaaja voi kokea kyllästymisen oireita näppäillessään toistuvasti samoja Keith Richardsin nuotteja ennen kuin kappaleeseen pääsee käsiksi kokonaisuutena, mutta toisaalta se on paljon tarvittua harjoitusta Rocksmithin käyttöliittymästä.
Rocksmithissä huolestuttaa lähinnä yksi asia. Kielen näppäilyn ja siitä syntyvän äänen välissä on nimittäin selkeä viive. Ubisoft vaikuttaa olevan tietoinen ongelmasta, koska minulle ehdotettiin pian, että kytkisin konsolin komponenttikaapeleilla ulkoiseen äänilähteeseen, kuten ulkoisiin kaiuttimiin tai kuulokkeisiin. En ole vielä testannut tämän toimivuutta, mutta kannattaa lisätä budjettiinsa mahdollinen lisämenoerä uudesta äänijärjestelmästä.
Rocksmith ei tule saavuttamaan niin suurta yleisöä kuin massamenestykset Guitar Hero ja Rock Band, mutta se ei olekaan sen tavoite. Rocksmith on niille jotka haluavat harjoitella kitaransoittoa ja oppia uusia biisejä. Kitaravirtuoosit tosin sanovat, että on yhtä helppoa etsiä itselleen ilmaisia nuotteja tai soittaa oikeiden bändikavereiden kanssa harjoitustilassa. Täysille amatööreille ja aloittelijoille tämä voi silti olla mukava tapa opetella television ääressä.