Harmonix on tehnyt ihmeitä Rock Band 3:n kanssa. Rytmipelejä on markkinoilla jo ehkä liikaa, mutta silti se tuntuu uskomattoman tuoreelta ja jännittävältä peliltä. Uusi Rock Band onnistuu juuri siinä, missä uusin Guitar Hero: Warriors of Rock epäonnistui: se sekoittaa pakkaa koukuttavilla uusilla pelimuodoilla, tuoreilla instrumenteilla ja alkaa rakentaa todellista siltaa pelaamisen ja musisoinnin välille.
Todellisuus ei olekaan koskaan ollut näin lähellä pelaamista kuin se on Rock Band 3:ssa. Jokainen on varmasti kuullut kommentin, että jos pidät niin paljon muovikitaralla pelailusta, mikset osta oikeaa kitaraa. Nyt ne puheet voi syöttää ilkkujille korkojen kera. Harmonix on asettanut tavoitteet realismissa todella korkealle, ja puhtaasti sen suhteen peliä voisi verrata vaikka Microsoft Flight Simulatoriin. Pelissä on mahdollisuus ottaa musiikin soittaminen tosissaan esimerkiksi kymmenien oppituntien kautta. Rock Band on edelleen se tuttu peli-iltojen kuningas, mutta nyt syvyyttä löytyy kunnianhimoisille pelaajille enemmän kuin koskaan.
Suurin uutuus Rock Band 3:ssa on epäilemättä Mad Catzin tuottamat uudet soittimet ja niiden mahdollistama Pro- eli ammattilaispelimuoto. Ensimmäistä kertaa pelaajat pääsevät ottamaan osaa musisointiin kosketinsoittimilla, ja uusilla kitaraohjaimilla peliin avautuu se todellinen rock-meininki. Vaikka kaikkia ei ehkä kiinnosta tietää, miten soitetaan C-molli, mahdollisuus sen opetteluun on olemassa.
Kitaroita on kaksi erilaista: 102 painikkeen Fender Mustang, joka julkaistaan samaan aikaan pelin kanssa. Toinen myöhemmin tänä vuonna myyntiin tuleva kitaraohjain nostaakin pelaamiseen sitten jo oikean soittamisen tasolle. Fender Squier Stratocaster on nimittäin täydellinen sähkökitara kielineen kaikkineen. Opettele biisi kunnolla, yhdistä skitta vahvariin ja näytä epäilijöille, kuinka "turhaa" pelaaminen on. Rummutkin ovat saaneet vahvistusta. Lisäsymbaalilla saa pelaamiseen halutessaan entistä enemmän syvyyttä ja haastetta. Rummut tuntuvat myös aikaisempaa laadukkaammilta, hiljaisemmilta ja kestävämmiltä.
Jos Rock Bandin uudet kujeet kuulostavat aluksi liian haastastavilta, ei huolta. Peliä voi edelleen pelata myös kaikilla vanhoilla ohjaimilla. Mukana on myös tuttu party-pelimuoto, johon voi hypätä mukaan ja josta pääsee pois milloin tahansa. Lisäksi - kiitos No Fail -tilan - halutessaan voi jammailla rauhassa ilman epäonnistumisen peikkoa takaraivossa.
Kosketinsoittimet tuntuvat toimivalta lisältä Rock Band -sarjaan. Ne ovat antaneet Harmonixille mahdollisuuden lisätä peliin hurjasti uudentyylisiä lauluja. John Lennonin Imagine, Roxetten The Look tai The Doorsin monipuolinen tuotanto istuu peliin kuin nakutettu. Kosketinsoittimien näppäily ei välittömästi saa itseään tuntemaan suureksi rokkistaraksi, mutta jujun löytämiseen ei vaadita kuin yhden illan pelitreeni. Mikä parasta soitin on laadukas ja joustava paketti. Suuret koskettimet ja vankka kehikko takaavat vakaan ja varman otteen. Halutessaan ohjainta voi yhtä hyvin pitää sylissä vaakatasossa tai soittaa seisaaltaan kitaratyyliin. Peliohjaimen napitkin löytyvät luontevasti, joten overdriven löytäminen hektisissäkin soitannoissa ei ole vaikeaa.
Kaiken kruunaa MIDI-lähtö, jonka ansiosta koskettimet voi yhdistää esimerkiksi tietokoneen musiikkiohjelmaan. MIDI-adapterin avulla pelissä voi myös käyttää ihkaoikeaa kosketinsoitinta.
Toki julkaisun yhteydessä tulee saataville myös uusi satsi tavallisia muovikitaroita. Ne muodostunevat suosikeiksi niille, jotka eivät halua ottaa sitä todellista haastetta vastaan ja lähteä ratsastamaan 102 napin Mustangilla. Se on kieltämättä aluksi jopa pelottavalta tuntuva urakka, mutta ei missään tapauksessa mahdoton tai edes liian vaativa. Pro-pelissä on normaalit viisi vaikeustasoa, joten pelaamisen voi rauhassa aloittaa helpolla keskittyen yksinkertaisten nuottien soittamiseen. Kun ne tuntuvat tutuilta, voi siirtyä pykälää korkeammalle tasolle, jossa vastaan alkaa tulla myös sointuja. Itse nuotit näkyvät ruudulla numeroina oman kielen päällä. Soinnuilla Harmonix on kehittänyt oman väri- ja symbolijärjestelmän, joka näyttää, miten sormet tulee asettaa napeille tai kielille. Järjestelmä on selkeä ja looginen, mutta vaatii toki jonkin verran ulkoaopettelua ja harjoittelua. Palkinto hikoilusta on kuitenkin mahtava: voi sitä fiilistä, kun huomaa oikeasti oppivansa ja etevänsä soittamisessa. Samalla kunnioitukseni oikeita ammattilaissoittajia kohtaan on kasvanut exponentaalisesti.
The Beatles: Rock Bandistä tutut vokaaliosuudet tekevät paluun. Mukaan saa kolme laulajaa omine harmonioineen, mikä edelleen lisää Rock Band 3:n vetävyyttä. Mikäs sen mukavampaa, kun mukaan saa kaikki instrumentit ja vokalistit laskien jopa seitsemän bändinjäsentä. Laulun hyvä puoli on siinä, että se sopii myös niille, jotka eivät tavallisesti rytmipelejä pelaa. Peli-illoissa laulaja yleensä valitsee laulut, joten tutut biisit kuten Living in America, I Wanna Be Sedated ja Break on Through ovat tulleet jo hyvin tutuiksi. On myös turha kuvitella, että voisi välttyä eräältä kaikkien aikojen hienoimmalta rock-hymniltä, Queenin Bohemian Rhapsodylta.
Rock Band 3:n 83 biisin soittolista on muutenkin erinomainen. Vaihtelua on juuri sopivasti herättämään pelihalut oli musiikkimaku sitten millainen tahansa. Been Caught Stealing saa hyppimään raivoisasti, Centerfoldin nannattelut saavat kaikki hymyilemään ja mahtava David Bowien Space Oddity pistää hiljaiseksi. Jokaiselle löytyy varmasti jotain ja peli on yhteensopiva aiempien osien kanssa, joten pelattava ei takuulla lopu kesken.
Rock Band 3:n uudistukset eivät rajoitu pelkästään soittimiin. Edellisten osien ydinpelimuoto Tour-kiertue on tuunattu kokonaan uusiksi, ja nyt bändit pääsevät valloittamaan maailmaan erilaisten Road Challenges -haasteiden muodossa. Parin biisin haasteissa kerätään tähtien lisäksi pataässiä suorittamalla Guitar Hero 5:n tyyliin erilaisia oheisvaatimuksia. Haasteet ja niiden bronssi-, hopea- ja kultatasot toimivat käytännössä loistavasti. Ne tarjoavat lyhyillekin sessioille mielekästä tekemistä, ja uusien bändikokoonpanojen on helppo päästä mukaan menoon.
Jos haluat suorittaa kaiken Rock Band 3:sta, niin paras tyhjentää kalenteri seuraavan vuoden ajaksi. Peli suorastaan pursuaa sisältöä. Saavutusten ja pokaalien lisäksi pelissä on satoja omia tavoitteita ja palkintoja avattavaksi. Pelin pikkusaavutukset avaavat jatkuvasti uusia soittimia, vaatteita ja lisää vaativampia haasteita, joten peli suorastaan pakottamaan pelaamaan vielä vähän lisää. Näin koukuttavaa ei yhdenkään musapelin pelaaminen ole ollut sitten esimmäisten Guitar Herojen. Niin ja onnea vaan Obsessive Compulsive -saavutuksen hankkimiselle: se edellyttää pelin jokaisen nuotin soittamista! Ensimmäinen Gamereactorin käyttäjä, joka todistettavasti tämän suorittaa, saa pelipalkinnon ja papukaijamerkin.
Rock Band 3 parantaa myös huomattavasti pelisarjan yleistä ulkoasua ja valikoissa navigointia. Täydelliset osumisputket on nyt helpompi huomata, ja epäonnistuneet laulut voi turhautumisten välttämiseksi jatkaa loppuun likimain samasta kohdasta. Omien soittolistojen tekemistä on helpoitettu hurjasti, ja peli pitää kirjaa soitetuimmista ja suosikeiksi merkityistä kappaleista. Jokaiselle pelaajalle on olemassa omat valikkonsa, joten valikoissa ei tarvitse olla ravaamassa edestakaisin, jos pelaaja vaihtuu tai vaikeustasoa halutaan vaihtaa Dion potkaistua persauksille Rainbow in the Darkillaan.
Jopa hahmoeditori tuntuu raikkaan tuoreelta, vaikka ominaisuus on ollut mukana jo ensimmäisestä pelistä lähtien. Oman bändin ja rokkareiden muokkausmahdollisuudet tuntuvat loppumattomilta, eikä varmasti jätä oman hahmon tuunaamisesta rakastavia kylmäksi.
Rock Band 3 on likimain täydellinen ja ehdoton virstanpylväs omassa lajissaan. En keksi muuta pahaa sanottavaa kuin suunnaton paneutuminen, joka vaaditaan pelin kokemiseksi maksimitasollaan Pro-tilassa. Toisaalta pelaajalle tarjotaan edelleen mahdollisuus käyttää perinteisiä ohjaimia, ja Rock Band 3 voi tarjota viihdettä sadoiksi tunneiksi pelkästään kitaran kanssa. Kunnianhimoisuus, helppokäyttöisyys, massiivinen biisivalikoima ja ehtymättömät haasteet kielivät vain yhdestä asiasta: Rock Band 3 on paras koskaan tehty musiikkipeli. Pelkkä ajatus siitä, mihin Harmonix meidät seuraavaksi voi kiidättää, saa pään pyörälle.
[Käännös: Arttu Rajala]