Robocop: Rogue City yllättää positiivisesti

Pitkän linjan pelitalo Teyonin lähes kymmenen vuoden takainen Rambo: The Video Game (2014) oli ihan kauhea kikkare. Jostain kumman syystä pulju sai käsiinsä seuraavaksi Terminator-lisenssin, mutta Terminator: Resistance (2019) oli iso harppaus oikeaan suuntaan ja oikeasti ihan hyvä peli. Nyt Teyon on hankkinut Robocop-oikeudet, joka on jo kolmas henkilökohtaisista suosikeistani populaarikulttuurissa. RoboCop: Rogue City kuitenkin näyttää, että pelintekijät ovat oppineet virheistään ja oikeasti arvostavat lähdemateriaaliaan.

Väkivaltaiseen Detroitiin on saapunut uusi mystinen rikollispomo, joka saa paikalliset jengit aktiivisiksi. RoboCopin selvitellessä mystisen rikollisen henkilöllisyyttä kahlataan syvällä Detroitin rikollisuuden suossa painien myös omien henkilökohtaisten ongelmien parissa.

RoboCop 2 -elokuvan jälkeiseen aikaan sijoittuva RoboCop: Rogue City jatkaa uskottavasti kuuluisan robottikytän tarinaa. Peli huomioi oivasti aikaisemmin elokuvissa tapahtuneita tilanteita tuoden myös lukuisia tuttuja hahmoja osaksi kerrontaa. Mielenkiintoiset päätehtävät kuljettavat pelaajaa robottipoliisina pitkin ikonisia elokuvan alueita ja hauskoilla sivutehtävillä, kuten parkkisakkojen jakamisella ja rikollisten uhkailulla, annetaan lisävauhtia menoon. RoboCopina puuhailu on kiehtovaa, ja pienimuotoisilla monivalintavastauksilla pelikokemukseen tulee oivaa henkilökohtaista lisää.

Ensimmäisen persoonan perspektiivi tuntuu oikealta ratkaisulta RoboCop: Rogue Cityssä. Pelaajan ohjaama RoboCop pääsee hyödyntämään tietokoneavusteista katsettaan niin ampumisessa kuin ympäristön tutkimisessa, jotka ovat pelin ydintoiminnot. Pelaaja kävelee Robolla pitkin Detroidin lähialueita ja skannailee ympäristöä annetun tehtävän ratkaisuun tarvittavista todisteista ja johtolangoista. Katse myös rekisteröi uhkatekijät ja avustaa näin parempaan sihtaamiseen. Vastaantulevia pahiksia rei'itetään joko omalla ikonisella tussarilla tai vihollisten jälkeen jättämillä erilaisilla tuliaseilla. Luonnollisesti itse en edes kajonnut muihin aseisiin, sillä haluan RoboCop-kokemukseni olevan mahdollisimman aito. Erilaisin avustein RoboCopin aseeseen saa kuitenkin muun muassa lisää tehoa ja näyttävämmät suuliekit, joten kyllä ne rikolliset saadaan järjestykseen. Ymmärrän pelilliseltä kannalta ratkaisut, kuten RoboCopin aseen latauksen ja vihollisten normaalia kovemman osumien kestämisen, mutta itse olisin esimerkiksi laittanut vaikka ylikuumenemisen jäähdyttelyn aseeseen ja lisännyt helposti kaatuvien vastustajien määrää elokuville uskollisemman kokemuksen saamiseksi.

Tehtävien päätteeksi pelaaja palaa poliisiasemalle suorituksen arviointia varten. Arvioinnissa otetaan huomioon niin löydettyjen todisteiden määrä kuin mahdollisten pelastettujen panttivankien hengissä selviäminen. Tulosten mukaisesti pelaajaa palkitaan arvosanoin, jotka siirtyvät suoraan kokemuspisteiksi. Näillä pisteillä RoboCopin ominaisuuksia kuten energiamäärää tai skannailuiden paremmuutta voi tehostaa. Nokkela ratkaisu istuttaa ehostaminen osaksi OCP:n arviointia ja RoboCopin toiminnan selvittelyä tuntuu luontevalta varsinkin, kun tarinan mukaisesti RoboCopilla on hetkellisiä toimintahäiriöitä kautta pelin.

Ohjattavuus pelissä on hieman jäykkää. Liikkumisessa tämä on ymmärrettävää, kun RoboCop etenee varsin rauhallisesti, mutta ajoittain ympäristöissä kävely venähtää vähän pitkäksi ja sen myötä tylsähköksi. Tähtäys on selvästikin rakennettu alun perin hiirellä koettavaksi, eikä se ole siirtynyt kovin nätisti ohjaimen tattiin. Osittain asteittainen tähtäimen liikkuminen aiheuttaa jonkin verran ohilaukauksia, mutta ei menossa kuitenkaan pilaa tunnelmaa, ja kokonaisuutena konemainen ohjaus kuitenkin istuu hyväksyttävästi RoboCopille.

Rogue Cityn pelaaminen kutkuttaa oikealla tavalla nostalgianystyröitä. Kasariscifin estetiikka on onnistuttu vangitsemaan harvinaisen uskottavasti hahmoja, tapahtumia ja ympäristöä myöten ylellistä väkivaltaa unohtamatta. Alueet on mallinnettu yksityiskohtaisesti ja koristeltu tyylikkäin tehostein. Ympäristön voi pistää päreiksi asein ja räjähtein ilman täyttyessä irtoroinasta. Ränsistyneitä katuja täyttävät ilmassa leijuvat paperiroskat ja viemäreistä puskevat höyryt. Tuntuukin siltä, että koettavat ympäristöt ainoastaan paranevat toinen toistaan pelissä edetessä ja heijastuspintojen ja luonnollisten valoilmiöiden keskelle unohtuu vähän väliä ihmettelemään näyttäviä ympäristöjä. Hahmoihin on panostettu huolella, sillä elokuvista tutut hahmot, kuten Anne Lewis ja ylikonstaapeli Reed, ovat helposti tunnistettavissa. RoboCop kiiltelee ja heijastelee ympäristöä upeasti mutta olisin myös odottanut näkeväni vahingon jälkiä taistelun jälkeen. Jopa ED-209:n mallintamiseen on paneuduttu huolella lukuisia yksityiskohtia myöten. Pelin aloittavaa uutislähetystä odotin tapahtuvan elokuvan mukaisesti useammin pelin aikana, ja RoboCop on mittasuhteiltaan välianimaatioissa häiritsevän pieni verrattuna muihin hahmoihin. Myös RoboCopin raidallinen visiirinäkymä aktivoituu ainoastaan tähtäystilassa, mikä on lievästi häiritsevä valinta. Kokonaisuutena peli kuitenkin näyttää yllättävän hienolta, ja pyörii Xbox Series X:llä sujuvasti ilman pitkiä latauksia.

Alkuperäisen RoboCop-elokuvan äänimaailma on ikoninen, johon Rogue City tarttuu vain osittain ja hieman ristiriitaisesti. Esimerkiksi Robon askeleen tömähdys on luotu varsin autenttiseksi, mutta aseen ääni on hyvin kaukana odotetusta. Mainioita syntikkaliukuja ei rakennuksiin astuessa hyödynnetä ollenkaan eikä Robon mekaanisia liikkeitä ole juuri huomioitu. Ääninäyttely on yleisesti ammattimaista, mutta hieman monotonista. Enemmän häiritsee nähdä tuttuja hahmoja täysin eri äänillä kuin elokuvassa. Sentään Peter Weller on RoboCopin äänenä, mutta mieheltä uupuu heittäytyminen ja palo RoboCopin peliversion puheesta. Ensimmäistä toimintaosuutta siivitetään alkuperäisellä teemalla, joka uudelleen syntikoilla soitettuna on lievästi halvan kuuloinen, mutta saa silti tunnelman kattoon pahiksia ampuessa. Pelin muu musiikki hyödyntää elokuvassa kuultuja teemoja onnistuneesti luomaan tunnelmaan sopivaa ja menoa tehostavaa taustaa.

RoboCop: Rogue City on erittäin positiivisesti yllättävä seikkailu, joka kunnioittaa ja hyödyntää lähdemateriaaliaan oivasti. Hyvin elokuvien maailmaan istuva tarina tarjoilee mielenkiintoista tekemistä ympäri Detroitia monivalinnalla koristellen ja tunnelma on sen verran autenttinen, että olen kiinnostunut selvittämään jopa turhimmilta vaikuttavimmat sivutehtävät, kuten mummon kissan etsimisen kellarista. Teyonilta odotettu keskitason graafinen suoritus tekee jättiaskeleen eteenpäin saaden pelin näyttämään upealta kaikkine tehosteineen ja vangiten fanitetun kasariestetiikan lähes virheettömästi. Pientä rosoisuutta peliin on vielä jäänyt, mutta kokonaisuus on odotuksiin ja pelkoihin nähden niin paljon plussalla, että en voi muuta kuin kiittää tekijöitä: he tekivät vihdoin faneille RoboCop-trilogiaan kolmannen osan.