RoadCraft vie isot ajoneuvot seuraavalle loogiselle etapille

Mudrunner- ja Snowrunner-peleistä tuttu Saber Interactive ottaa RoadCraftin kanssa seuraavan loogisen askeleen pelisarjansa kanssa. Tavarantoimituksesta siirrytään nyt jälleenrakentamiseen tuttuun tapaan vaikeissa olosuhteissa.

RoadCraft on monella tapaa Saberin edellisten pelien kaltainen. Pelaaja pääsee edelleen isojen ajoneuvojen kankeisiin ohjaimiin tarkoituksena päästä paikasta A paikkaan B. Näiden pelien kuningasidea ei olekaan koskaan ollut määränpäässä, vaan itse matkassa. Vuosi vuodelta kehittynyt fysiikkamallinnus luo uskottavan illuusion näistä tonnien painoisista raskasmetallimöhkäleistä, jotka silkan vääntönsä ansiosta pystyvät suorituksiin, jossa keskiverto katumaasturi simahtaisi ensimetreillä.

Pelaajan (tai pelaajien) rooli on tällä kertaa erityisen haastaviin tehtäviin erikoistuneen rakennusfirman puikoissa. Heti ensimmäisestä kampanjatehtävästä alkaen käy selväksi, että asfaltilla ajaminen on harvinaista luksusta ja kaikki teistä kivenmurikoihin ja jopa säähän taistelevat aktiivisesti vastaan. Edellisten osien tapaan RoadCraft ei ole peli kärsimättömille, sillä lyhyenkin matkan taittamiseen saattaa kulua tovi jos toinenkin. Hätäily myös kostautuu usein moottorin hörpätessä liikaa vettä tai ajoneuvon kääntyessä kyljelleen.

Joskus silkka muta on vain liikaa ja heikompi härveli jää totaalisen jumiin. Uutuutena pelaajan tulee nyt luoda tietokoneohjastetuille rekoille turvallisia reittejä. Tämä edellyttää yleensä ensin alueen kartoittamista jeepillä, ja pelin nimen mukaista tien rakennusta. Kun reitti on luotu, rekkakolonnat lähtevät kulkemaan sitä automaattisesti. Jos kaikki on sujunut hyvin, ne alkavat toimittaa raaka-aineita uusille alueille ilman, että pelaajan tarvitsee kuskata niitä itse.

Moninpelissä onkin monella tapaa erityisen paljon järkeä. Yksin pelatessa sinun harteillesi jää koko ajoneuvokolonnan ohjastaminen yksi kerrallaan, ja virheet ovat usein pysyviä. Kavereiden kanssa toiminta nopeutuu, ja yhteistyön tekemisessä vaikkapa asfaltoinnin kanssa on rutkasti järkeä yhden kaataessa pikeä ja toisen rullatessa se sileäksi perässä. Erilaisiin esineisiin (ja kaverin ajoneuvoon) kiinnitettävä vinssi on sekin painonsa arvoinen kullassa. Yksinpelaajalle peli onkin huomattavasti rankaisevampi.

Pienistä ruudunpäivityksen nitkahduksista huolimatta RoadCraft pelittää hyvin ja on jopa varsin nättiä katsella, mikäli tuhoutuneet maastot ovat mieleen. Pelin seitsemässä kentässä on hyvää vaihtelua aavikoista skottilaishenkisiin sateisiin ylänköihin. Kaikista löytyy jos jonkinmoista tuhon tai taantumuksen jälkeä, joka maalailee pelille alakuloisen, mutta tehokkaan pohjan parannustöitä varten. Jos olet toivonut pääseväsi kuuntelemaan tuntitolkulla isojen diesel-moottorien pörinää, äänimaailma ei jätä kylmäksi. Ääniraita on vahvasti taustanauhojen puolella ilman sen kummempaa identiteettiä.

Vaikka tarinallisesti RoadCraft kertoo firman pyörittämisestä, se voisi hyvin olla vaikka katastrofiapua kuvaava peli. Sen uniikki idea on loogista jatkumoa Saberin edelllisille tuotoksille, ja toimii erinomaisesti motivaationa teiden rakentamiselle ja infrastruktuurin korjaamiselle. Pelit tuppaavat yleensä kannustamaan silmittömään tuhoamiseen, joten näiden tuhojen korjaaminen on virkistävää vaihtelua.