Patrick Swayzen tähdittämä vuoden 1989 elokuva Road House on kulttiklassikko. Mukana on runsaasti väsyneitä kliseitä, hassuja henkilöhahmoja ja naurettavaa koreografiaa. Siitä huolimatta leffa on mahtava. Sitä kasariajan roskaa, josta ei voi olla pitämättä.
Vuoden 2024 Road Housea tähdittää Jake Gyllenhaal, ja kyseessä on kuluvan vuoden se toistaiseksi väkivaltaisin elokuva. Raajat murtuvat ja veri lentää nenistä säännöllisin väliajoin. Palkintoja ei voiteta, mutta viihdettä on riittävästi.
Tarina on pääpiirteissään sama kuin ennenkin. Gyllenhaalin Dalton on entinen UFC-tappelija, joka hakkasi kehässä vastustajansa kuoliaaksi. Siksi ura päättyi nopeasti. Dalton saa tilaisuuden matkustaa bussilla Florida Keysiin auttamaan tienvierustan taukopaikan siivoamisessa, ja Dalton näkee matkan viimeisenään.
Perillä käy selväksi, että rakennus sijaitsee maalla, jota havittelevat muutkin. Paikallinen rikollispomo pitää yhteisöä kauhun vallassa. Poliisikin korruptoituneena katselee toisaalle. Taukopaikan omistaja Frankieta auttaakin Dalton, ja aluksi paikka puhdistuu riidanhaastajista. Seurauksena on runsaasti väkivaltaa, jonka tullessa kannattaa katsojana vain ottaa rennosti ja nauttia viihteestä.
Elokuva ei missään vaiheessa esitä olevansa mitään muuta kuin on. Kyseessä on typerä, tyypillinen, ennalta-arvattava ja väkivaltainen leffa 1980-luvun malliin. Gyllenhaal tekee hyvää työtä Daltonina, kun taas Conor McGregor kohoaa elokuvan tähdeksi. Hänen henkilöhahmonsa on yksiulotteinen psykopaatti, mutta silti viihdettä riittää.
Mukana on myös sellaisia muutoksia verrattuna alkuperäiseen, joita en ymmärrä. Sitä paitsi Conor McGregorin hahmo tuntuu irralliselta verrattuna elokuvan muihin rikollisiin, ja Daltonin paras ystävä Wade puuttuu kokonaan. Muuten valittamista ei ole. Vuoden 2024 Road House ei ole mestariteos, ja alkuperäistä hölmömpi se on. Vapaaottelun faneilla sen sijaan on hauskaa.