Road 96: Mile 0 ei yllä ensimmäisen pelin tasolle

Muutama vuosi sitten Digixart julkaisi erittäin tarinavetoisen seikkailupelinsä Road 96, joka oli mahtava teos. Tehtävät valinnat tuntuivat merkityksellisiltä ja todellisilta, tarina veti mukaansa, hahmonkehitys oli hyvin hoidettu ja niin edelleen. Peli oli kaikkiaan hauska kokemus. Digixart jatkaa sarjaa esiosalla, joka keskittyy kahteen henkilöhahmoon, joista toinen on erittäin tärkeä Road 96 -pelissä. Esiosa asettaa pelikentän valmiiksi sille ensimmäiselle pelille, ja samaan aikaan tuttuja osatekijöitä on edelleen mukana pitämässä veteraanit tyytyväisinä. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että nyt saatu esiosa olisi parempi kuin alkuperäinen peli.

Road 96 oli mahtava osittain satunnaisuuden ansiosta. Koskaan ei voinut olla varma, mitä seuraavaksi vastaan tulee. Tämä teki tarinasta niin kiinnostavan, ja moinen sidottiin niin hienovaraisesti osaksi muuta tarinaa, että lopputuloksena oli kertakaikkisen erityinen peli. Road 96: Mile 0 ei kykene samaan monestakin syystä.

Koska kyseessä on esiosa, ei tarinassa ole samanlaista mystisyyttä kuin aiemmin. Toisekseen tehtävät valinnat eivät ole yhtä monipuolisia. Tämä siksi, ettei tarinassa olla pakenemassa autoritaarisesta maasta keinolla millä hyvänsä, vaan tällä kertaa pohditaan niitä omia uskomuksia koskien sitä yhteiskuntaa, jossa on kasvanut. Tunteisiin vedotaan edelleen vahvasti, mutta sen Road 96 -pelin erityisyys loistaa poissaolollaan.

Mile 0 katselee tapahtumia kahden eri päähenkilön näkökulmasta. Zoe tavataan lukuisia kertoja pelissä Road 96, ja hän on johtavan virkamiehen tytär, joka alkaa kyseenalaistamaan asioiden tilaa kahtia jakautuneessa yhteiskunnassa. Kaito puolestaan on köyhästä perheestä, ja työskentelee vanhempiensa kanssa pystyäkseen pakenemaan Petriasta paremman elämän toivossa. Molemmat henkilöhahmot ovat hyvin erilaisia matkalla hyvin erilaiseen suuntaan. Kahden päähenkilön kesken vaihtaminen vie tarinallista tehoa pois.

Kahden päähenkilön välillä vaihtaminen johtaa myös siihen, ettei Mile 0 -pelin kehitys henkilöhahmoissa ole samalla tasolla kuin Road 96:ssa aikanaan. Sivuhenkilöhahmot eivät tällä kertaa tunnu lainkaan tärkeiltä tai muuhun tarinaan keskeisesti kuuluvilta. Digixart näyttääkin päättäneen, että Mile 0 -pelin keskiössä on erikoinen pelattavuus tarinan sijasta.

Mile 0 -pelissä on huomattavan runsaasti oikea-aikaista nappien painelua vaativia Quick Time Event -hetkiä ja rytmistä nappien painelua, ja usein nämä molemmat tehdään samaan aikaan. Rytminen pelattavuus on viihdyttävää, mutta on samalla keinotekoinen lisä sen sijaan, että pelattavuutta oikeasti kehitettäisiin. Oikea-aikaista nappien painelua vaativat tilanteet pitävät pelaajan varpaillaan ja keskittyneenä. Lisäksi mukana on muitakin kummallisuuksia, kuten taistelua, pulmatehtäviä ja jopa maalaamista. Hauskojahan nämä pätkät ovat, mutta silti ohimeneviä. Esiosan hengessä ne valinnat eivät ole yhtä painokkaita kuin aiemmin, vaan enemmänkin henkilöhahmoja muovaavia.

Animaatiotyyli on erityinen, mutta samalla kömpelö. Puhe ei toimi yhteen huulten liikkeiden kanssa, ja kävelyanimaatio ei toimi yhteen sen varsinaisen liikkumisen kanssa. Toisaalta valittu tyyli on hyvä, mutta sitten ei ehkä kuitenkaan.

Road 96: Mile 0 tarjoaa hyvän maailman ja henkilöhahmot, tarina tuodaan eläväksi monin hyvin tavoin pelattavuuden keinoin. Eroja alkuperäiseen on paljon, ja niiden vuoksi esiosa ei saavuta samoja korkeuksia kuin se alkuperäinen peli aikoinaan. Mikäli se Road 96 miellytti, on luvassa viihdettä, mutta ei kuitenkaan selvää edistysaskelta.