Resistance 3

Kolmas osa jatkaa täsmälleen siitä, mihin edellisen pelin lopetuksessa jäätiin. Tämä onkin erittäin perustelua, sillä Resistance 2:n ratkaisu jäi roikkumaan ilmaan kuin tuuliviiri rauhaton. On vuosi 1957, ja edellisen pelin sivuhahmo Joseph Capelli on viettänyt viimeiset neljä vuotta piileskellen muiden eloonjääneiden kanssa. Idylliä ei tietenkään kauaa kestä. Resistance 3 kertoo Joe Capellin matkasta New Yorkiin. Miehen tehtävänä on tuhota suuri torni, joka ennen pitkää jäädyttää koko maapallon asuinkelvottomaksi.

Olen aina pitänyt Resistancen tarinaa typeränä ja yksinkertaisena. Kolmas osa ei muuta mielipidettäni miksikään. Toisaalta Joe Capelli on henkilöhahmona huomattavasti miellyttävämpi kuin edellisen pelin Nathan Hale. Ajatus matkasta halki Amerikan mantereen antaa tekijöille mahdollisuuden marssittaa pelaajan eteen toinen toistaan erilaisempia tilanteita. Siirtymät pelialueiden välillä eivät välttämättä ole aina kovin luontevia, mutta tarjoavatpahan ainakin tarpeeksi pelillistä vaihtelua.

Peli etenee tiukan lineaarisesti, mutta onnistuu välttämään ahdistavan rännijuoksun tunnelman. Syy tähän on ahtaita tunneleita ja avaria ulkotiloja vuorottelevassa kenttäsuunnittelussa. Viholliset eivät ole sarjassa olleet koskaan mitenkään mieleenpainuvia, eikä kolmaskaan kerta loista muuta kuin muutamassa suurikokoisessa pomotaistossa. Tulitaisteluja käydään todella runsaasti ja ruumiita tulee yhdellä läpipeluukerralla helposti kolminumeroinen määrä. Laukauksia vaihdetaan pääasiassa varsin pitkältä etäisyydeltä, mutta välillä otetaan myös leka käteen ja nuijitaan lähikontaktissa kaikkea liikkuvaa. Tiivistetysti voi sanoa, että Resistance 3:n avainsana on vaihtelu.

Realismia ei edes tavoitella, sillä mukana voi kantaa jopa 12 erilaista asetta. Kaikki tuliluikut päivittyvät käytössä, mikä kannustaa käyttämään jokaista mahdollisimman luovasti. Edelleen jokaisessa pyssyssä on toissijaisia ammuksia, joten pelkkään lekaan ei tarvitse tyytyä vihuja piestessä. Moderniin malliin peli tukee Playstation Movea, ja liikeohjaus toimii hetken opettelun jälkeen varsin hyvin. On lopulta makuasia, kumpaa ohjaustapaa suosii.

Tarinan loppua kohti pelintekijöiden luovuus tuntuu ehtyneen. Vaikeustasoa on kohotettu lisäämällä päälle käyvien vihollisten lukumäärää, mikä on halpa ratkaisu. Lisäksi se aiheuttaa samoihin kohtiin jumittumista, mikä sotkee muuten hyvin etenevän tarinankerronnan. Väkisinkin meinaa tulla äitiä ikävä, kun energiamittarin vedellessä viimeisiään eteen loikkaa uusi kymmenen kimeran aalto pyssyt laulaen. Ehkä tarkoituksena on ollut kannustaa pelaamaan peli yhteistyötilassa kaverin kanssa, mikä onkin mahdollista niin jaetulla ruudulla kuin verkon yli. Normaali verkkomoninpeli onnistuu maksimissaan 16 pelaajan kesken.

Graafisesti Resistance 3 näyttää hyvältä. Ihmiset liikkuvat luonnollisesti ja kasvoista puuttuu monien pelien helmasynti eli robottimainen puisevuus. Valon ja varjon leikin huomaa välittömästi. Ympäristöt ovat pääosin hyvin yksityiskohtaisia ja elävän näköisiä, mutta siellä täällä huomaa pikselöityneitä pintoja. Pisteenä iin päällä ilmassa leijailee pölyä, kovan myrskytuulen huomaa ympärillä lentävistä roskista ja luntakin sataa. Kaiken tämän hintana ympäristö ei ole vapaasti tuhoutuvaa, mutta ennalta määrätyissä paikoissa roinaa kyllä lentää. Ainoa rikka rokassa on tikkaita pitkin kiipeäminen, mikä näyttää hölmön nykivältä ja teennäiseltä. Värimaailma on pääosin ruskea ja keltainen eikä juuri muuksi muutu lukuun ottamatta lopun jäistä New Yorkia.

Äänimaailma on oikeastaan ainoa asia koko pelissä, joka muistuttaa tarinan sijoittuvan 1950-luvulle. Ohi kulkiessaan voi radioista kuulla vanhahtavia biisejä, mikä luo hieman samanlaista tunnelmaa kuin Bioshockissa. Ääninäyttelijät hoitavat työnsä hyvin, ja ovat miltei kaikki jo entuudestaan tuttuja muista peleistä. Resistance 3:a ei onneksi ole puhuttu suomeksi, mutta kaikki on tekstitetty kotoiselle kielelle.

Vaikka tarina onkin melkoisen hölmö, matka on kuitenkin päämäärää tärkeämpi. Resistance 3 on erittäin vaihteleva paketti, ja pelaaminen on pääosin nautittava kokemus. Jos kokonaisuudesta olisi poistettu loppupuolen tolkuttomat vihollislaumat ja tarina itsessään olisi mielenkiintoisempi, Resistance 3 olisi voinut olla täyden kympin peli. Nykyiselläänkin se on laatutuote, mutta ei kuitenkaan säilytä korkeaa tasoaan loppuun saakka.