Resistance 3

Pääsin pelaamaan Resistance 3:n tarinatilaa noin kolmen tunnin ajan, ja tunnelma on sanalla sanoen odottava. Omissa kirjoissani Half-Life 2 on hallinnoinut monipuolisimman räiskintäpelin titteliä jo vuosia. Resistance 3:lla on mahdollisuus kangeta Valven mestariteos valtaistuimeltaan.

Resistance 2:n päätös jäi ärsyttävästi auki, mutta onneksi kolmas osa jatkaa täsmälleen siitä, mihin edellisen pelin lopetuslaukauksessa jäätiin. On vuosi 1957, ja Joseph Capelli on viettänyt viimeiset neljä vuotta piileskellen muiden eloonjääneiden kanssa. Idylliä ei tietenkään kauaa kestä. Resistance 3 kertoo Joe Capellin matkasta New Yorkiin. Miehen tehtävänä on tuhota suuri torni, joka ennen pitkää jäädyttää koko maapallon asuinkelvottomaksi. Pelaamani perusteella näyttää siltä, että matka on päämäärää tärkeämpi. Hyvä niin.

Pelaaminen on tiukan lineaarista, mutta sitäkin monipuolisempaa. Välillä kävellään rauhallisesti keskusteluja kuunnellen ja heti perään harhaillaan pimeässä tehtaassa kuin selviytymiskauhussa ikään. Pulmanratkonnalla annetaan pelaajalle hieman hengähdystaukoa ennen raideammuskelua muistuttavaa venematkaa. Perinteistä suojasta suojaan etenemistä on sitäkin aina välillä. Taistelujen mittakaava on sanalla sanoen massiivinen. Muista räiskinnöistä poiketen laukauksia vaihdetaan usein varsin pitkältä etäisyydeltä. Vaihteluun on siis panostettu. Kaikesta huolimatta pelaaminen ei tunnu sillisalaatilta, vaan tarkasti mietityltä kokonaisuudelta.

Resistance-peleissä aseet ovat aina olleet kekseliäitä ja hauskoja, eikä kolmas osa tee poikkeusta. Tuliluikut päivittyvät käytössä, mikä kannustaa kokeilemaan kaikkia tasaisesti. Aseita voi kantaa mukanaan peräti 12 yhtäaikaa, ja haluttu työväline valitaan kätevästi ympyrästä. Toiminta pysähtyy valinnan ajaksi, mikä vähentää turhautumista merkittävästi. Mikäli perusräiskintä alkaa tuntua tylsältä, on kulman takana yleensä jokin uusi lelu kokeiltavaksi.

Matkan varrelle on ripoteltu runsaasti erilaisia teksti- ja äänitiedostoja. Pelkkiä muistioita on tylsä lukea, mutta nauhoitteita kuuntelee yhtä mielellään kuin Bioshockissa konsanaan.

Graafisesti Resistance 3 näyttää uskomattomalta. Ihmiset liikkuuvat luonnollisesti ja kasvoista puuttuu monien muiden pelien helmasynti eli robottimainen puisevuus. Myös ympäristöt ovat kauttaaltaan hyvin yksityiskohtaisia ja elävän näköisiä. Pisteenä iin päällä ilmassa leijailee pölyä, ja kovan myrskytuulen huomaa ympärillä lentävistä roskista. Kaiken tämän hintana ympäristö ei ole vapaasti tuhoutuvaa, mutta en osannut sellaista edes kaivata. Ainoa rikka rokassa tuntui olevan tikkaita pitkin kiipeäminen, mikä näytti hölmön nykivältä ja teennäiseltä.

Harmillisesti hahmojen puhe ei kulkenut samaan tahtiin huulten liikkeiden kanssa, mikä tuntuu alkeelliselta virheeltä muuten niin hiotussa pelissä. Tämäkin voi toki vielä korjaantua lopulliseen peliin. Ääninäyttelijät hoitavat työnsä muuten hyvin, ja ovat miltei kaikki jo entuudestaan tuttuja muista peleistä. Resistance 3:a ei onneksi ole puhuttu suomeksi, mutta kaikki on tekstitetty kotoiselle kielelle.

Testattu pätkä tarinasta jätti erittäin hyvän vaikutelman. Yhteistyötilaa tai kilpailullista moninpeliä ei vielä ollut mahdollista testata. Myöskään tarinan ja loppuratkaisun tyydyttävyydestä ei voi sanoa mitään. Ennusmerkkien perusteella on silti täysin mahdollista, että Resistance 3 on monipuolisin räiskintäpeli vuosiin.