Olen pitänyt tapanani suhtautua peleihin positiivisesti, ja ehkä jopa liiankin positiivisesti. Viihteellisyys muodostuu useista osatekijöistä, ja niihin osatekijöihin yleensä kannattaa keskittyä. Mutta joskus peli ei vain onnistu olemaan viihdyttävä, vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti. Resident Evil Re:Verse on yksi sellainen peli.
Aluksi on sanottava, että olen aina vihannut Resident Evil -pelien ampumismekaniikkaa. Ohjaus on aina tuntunut siltä kuin liikuttelisi 30 kg painavaa asetta veden alla, mutta selviytymiskauhun lajityypissä moinen on ollut hyväksyttävää. Siksi olenkin kummissani siitä, miksi moninpeliä painottavaa Resident Eviliä edes tarvitaan.
Nyt on pelaajien aika kilpailla toisia pelaajia vastaan Resident Evilin henkilöhahmoina. Pääasiassa kyse on kuudesta eri selviytyjästä, ja mukana ovat muun muassa Claire ja Chris Redfield, Jill Valentine, Leon S. Kennedy, Ada Wong ja naamioitu Umbrella Corporationin sotilas nimeltä Hunk. Sitten on aika lähteä Resident Evilistä tuttuun paikkaan, kuten Raccoon City Police Stationille tai Baker Houselle pyssyttelemään. Kuoltuaan pelaaja muuttuu virushirviöksi siihen toiseen kuolemaan saakka, ja vasta sitten ilmaannutaan uudelleen peliin selviytyjän roolissa. Siinäpä se sitten onkin.
Ihan oikeasti pelattavuuden osalta juuri muuta ei ole tarjolla. Toki matkan varrella voi poimia kyytiin viruskanistereita, ja jos sattuu kuolemaan kahta kanniskellen, pääsee mukaan kovempana hirviönä, kuten Nemesiksenä tai Super Tyrantina. Selviytyjä puolestaan voi poimia vihreitä yrttejä terveyden palauttamiseksi, kieriä ja väistää sekä käyttää maastossa lojuvia tehokkaampia aseita. Pelimuodot eivät intoa lisää, sillä mukana on ainoastaan niin sanottu free-for-all eli deathmatch. Niin ja pelaaja ei pääse päättämään mukana kulkevien varusteiden kokonaisuudesta. Ei vaikka pelin sisäisellä valuutalla voikin ostaa erilaisia parannuksia niin selviytyjille kuin hirviöillekin.
Pelaaja ei voi valita muuttua hirviöksi, koska moinen tapahtuu automaattisesti. Näin ollen suuri osa ajasta selviytyjänä keskittyy Jack Bakerin ja muiden pahisten pakenemiseen, jotka ottavat pelaajan nopeasti hengiltä. Ja koska on vain yksi pelimuoto, joukkuepelaamista ei ole lainkaan. Kartat ovat hyvin pieniä, joten pelaaja on koko ajan joko kuollut tai aivan kohta kuollut. Jokaisen matsin voittaja määritetään sillä, että aika loppuu. Jokainen ottelu kestää viisi minuuttia, ja siinäpä se. Ottelu loppuu usein juuri silloin, kun meno alkaa muuttua kiinnostavaksi.
Se pahin ominaisuus on ehdottomasti sisällön vähäisyys. Resident Evil Re:Verse tuntuu olleen kehityksessä jo vuosikausia ja lykkäyksiä on koettu useita, mutta silti mukana on vain yksi pelimuoto ja hyvin rajallisesti valittavia henkilöhahmoja puhumattakaan erilaisten kenttien vähäisyydestä. jopa live service -pelille moinen on säälittävä aloitus.
Se on silti sanottava, ettei pyssyttelymekaniikka ole kammottava, vaan toimii hyvin. Mitenkään sujuvaa se ei ole verrattuna vaikka Call of Dutyyn tai Haloon, mutta silti paljon parempaa kuin yleensä kauhupeleissä. Taiteellinen tyyli on kummallinen ja melkein piirroselokuvamainen, eikä moinen istu lainkaan Resident Evilin tunnelmaan. Ja musiikki on elektronista bassojytkettä, joka tuo mieleen yökerhon uhkaavan moninpeliräiskinnän sijasta.
Onnistuin avaamaan 10/12 pokaalipalkintoa pelaamalla kokonaiset 40 minuuttia. Ja kun se tarjonta muutenkaan ei kummoista ole, ei Resident Evil Re:Versen pelaamiselle ole mitään syytä. Jopa free-to-play-markkinoilla on tarjolla paljon parempaa kuin tämä. On selvää, miksi Capcom vain työnsi pelin ulos Resident Evil Villagen pelaajille.