Resident Evil: Retribution

Resident Evil -elokuvasarjalta ei enää tässä vaiheessa odota ihmeempiä. Kenties tämän vuoksi Retribution onnistuukin yllättämään katsojansa iloisesti. Ohjaaja Paul W.S. Anderson on päättänyt siirtyä kerronnassaan jonkinlaiselle metatasolle, jossa hän leikkii sarjan konventioilla ja nostaa ne itsetietoisesti etualalle.

Kyllä, Wesker on taas hengissä, mutta niin ovat kaikki muutkin! Koska Umbrella Corporation on innokas kloonaaja, voi elokuvassa olla kuka tahansa aiempien rainojen hahmoista, vaikka useassa eri muodossa. Hieman samalla tapaa leffaan on ahdettu mukaan useita ikonisia tapahtumapaikkoja leikkaa-ja-liimaa -metodilla. Tämä ei ole elokuva, tämä on selkeä videopeli eri tasoineen.

Peleistä on lainattu Retributioniin myös runsaasti hahmoja. Mukana ovat Jill Valentine, Ada Wong, Leon S. Kennedy sekä kulttimaineesta nauttiva Barry Burton, joten pelisarjan ystäville riittää paljon ihmeteltävää.

Jos sisältö onkin suoraan videopeleistä, on visuaalinen kuvasto suoraan musiikkivideoista. Komeiden sävelien säestämiä hidastuksia on aiempaa enemmän, ja niissä loistaa etenkin kliinisten taustojen ja veristen yhteenottojen kontrasti. 96 minuuttia voi olla pitkä kesto musiikkivideolle, mutta koska maisemat vaihtuvat jatkuvasti, ei tässä ehdi pitkästyäkään.

Näytteleminen ja dialogi ovat sitä mitä saattaisi olettaakin, mutta ne ovat lähes sivuseikkoja tässä tykityksessä. Mukana on silti hieman enemmän tunnetta kuin aiemmin. Retribution on hyvin viihdyttävä, mutta umpihölmö leffa, jossa nupit on käännetty kaakkoon jopa tämän sarjan puitteissa. Tyyli menee joka kerta ennen tarkoitusta, ja tämä olisi oivallinen tilaisuus päättää koko sarja. Ikävä kyllä osat kuusi ja seitsemän on jo vahvistettu, ja myös sarjan rebootista on puhuttu.

Bluray-julkaisua on ehostettu pienillä dokumenteilla sekä hupaisilla kämmipätkillä. Mukana on myös ohjaajan sekä näyttelijöiden kommenttiraitoja.