Suomi
Gamereactor
ennakot
Resident Evil 6

Resident Evil 6

Capcom viimeistelee paraikaa kuuluisan kauhupelisarjansa viimeisintä osaa. Kuudes Resident Evil ottaa rohkeita askeleita uusiin suuntiin, ja leveistä hymyistä päätellen tekijät itse ovat hengentuotokseensa sangen tyytyväisiä. Gamereactor matkasi Osakaan testaamaan, onko kauhusaagan uusin otos odottamisen arvoinen.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Liikkuu, liikkuu!
Pikavilkaisulla kauhusarjan kuopus on hyvin pitkälle samanlainen kuin aiemmatkin osat. Tapahtumia seurataan sankarin olan takaa, ja seikkailua ryydittävät jatkuvat taistelut tartunnan myötä zombeiksi ja mutanteiksi muuttuneiden vihollisten kanssa. Grafiikka on todella nättiä, valaistus suorastaan häkellyttävän hyvin onnistunutta ja lähimmäisensä tuhosta unelmoivien öttiäisten ulkomuoto juuri sopivan groteskia. Oman soppansa tunnelman luomiseen tuo varsin rujoksi äityvä väkivalta, jossa raajat repeilevät, päät poksahtavat ja luodit repivät vatsanpeitteistä käden mentäviä kimpaleita.

Lähemmällä tarkastelulla Resident Evil 6 eroaa aiemmista osistaan selvästi. Ohjailtavuudelle on viimein annettu runsaasti enemmän liikkuvuutta. Esimerkiksi aiemmista osista tutulle tavalle ampua, eli seistään pökkelösti paikallaan ja tähdätään, on annettu saappaankuva takalistoon. Nyt pelaaja voi kävellä, sihdata ja jopa ammuskella samaan aikaan! Kehitystä! Hahmot osaavat nyt myös väistää iskuja tyylikkäillä kuperkeikoilla ja syöksyillä, ja maastakin voi tulittaa niin selältään kuin ryömiessä. Muutokset ovat todella tervetulleita, sillä ainakin allekirjoittanutta se vanha ohjausmekaniikka pätki pahasti kanteen, vaikka se toikin peliin paniikin tunnetta.

Helpommalla pelimekaniikalla on kääntöpuolensa, sillä nyt myös hirviöt kykenevät liikkumaan vapaammin. Testisessiossa oli hieno hetki, jossa olin tiiviisti keskittynyt lannistamaan rynsesterilläni edestä hyökyvien zombinsurkioiden aikeet enkä katsonut lainkaan sivuilleni. Tämä kostautui - selustaan koukannut kalmonryökäle taklasi minut maahan ja alkoi piestä pullolla kauniita kasvojani tartarpihviksi. Tarkkaavaisuus on siis selkeästi aiempia osia tärkeämmässä osassa, etenkin kun ammuksia ei edelleenkään ole mitenkään liikaa.

Resident Evil 6
Tämä on mainos:

Myös hahmojen vammojen lääkintää on suoraviivaistettu. Ympäristöstä löytyvät yrtit toimivat balsamina haavoille, mutta niitäkään ei enää käytetä vaikeasti valikon kautta vaan ohjaimen hartianappia painamalla. Toisin sanoen, kun hahmon hipiään tulee rumia rupia, niiden hoivaamiseen ei enää tarvita valikkorumbaa vaan vain pelkkä yhden ohjainpainikkeen hellä kosketus. Löytyviä yrttejä kannattaa myös yhdistellä keskenään, sillä lopputuloksena on useampi puhtipilleri, ja lääkeaineiden loppuessa alkaa myös leikin loppu olla käsillä.

Pirstottu kampanja, tiiviimpi fokus
Resident Evil 6 uudistaa kaavaa myös siinä, että pitkän yksinpelikampanjan sijasta pelaajalle annetaan neljä erilaista minikampanjaa. Niiden tarjoamat tarinat poikkeavat toisistaan vahvasti niin tyyliltään, tunnelmaltaan kuin pelattavana olevalta hahmoltaankin. Kolmessa kampanjassa neljästä päätähdellä on aina apuri mukana, joten kutos-Ressussa ei ole vain kahta pelattavaa hahmoa vaan peräti seitsemän sankaria - neljä päähenkilöä per kampanja ja sidekickit päälle.

Resident Evil 6

Vaikka protagonisteja onkin siis runsaasti, näiden välisessä pelattavuudessa ei ainakaan testitapahtuman aikana tuntunut olevan juurikaan eroja. Kaikilla on tussaria pistoolista rynkkyyn ja kranaatit päälle, mutta muutamia poikkeuksiakin on. Esimerkiksi agenttimeiningillä seikkailevan Adan arsenaalista löytyy jalkajousi, jonka osumat naulitsevat hitaasti raahustavat zombikuhnurit seinään rauhoittumaan.

Tämä on mainos:

Siinä missä pelattavuus ei siis paljoa hahmojen välillä muutu, vaihtelee kampanjoiden tyyli kiitettävästi. Useassakin Resident Evilissä päähenkilönä nähdyn ex-poliisi Leon Kennedyn kampanja edustaa perinteisempää selviytymiskauhua. Joka paikassa on pimeää, kohti raahustavat zombit vain siluetteja vähäisiä valonlähteitä vasten, ja taustamusiikki on riipivän painostavaa.

Chris Redfield, myöskin pitkän linjan RE-veteraanihahmo, on salskea ja roteva toimintasankari. Chrisin puhtaan toiminnallinen kampanja on kuin Call of Dutya kauhuelementeillä: BSAA-erikoisjoukkojen vyörytysoperaatioissa mennään rytinällä sarjatuliaseiden rätistessä ja mahtipontisen torvimusiikin pauhatessa kuin Michael Bay -leffassa ikään. Chrisin osiot ovat selkeästi sotilaallisempaa suuntaa edustavia hetkiä, tarjoten Leonin jännityksentäyteiseen etenemiseen mukavaa vaihtelua.

Resident Evil 6

Pelin kolmas päähenkilö on ensiesiintymisensä tekevä palkkasoturi Jake Muller, joka pakenee epätoivoisesti häntä takaa ajavaa, pysäyttämättömältä tuntuvaa Ustanak-superhirviötä. Jaken kampanja tavoittelee pakokauhua sekä tuntemattoman pelkoa. Ustanakin lisäksi Jake kohtaa mutantteja, jotka saattavat kuollessaan koteloitua ja päästää valloilleen jonkin täysin uudenlaisen, potentiaalisesti merkittävästi vaarallisemman hirviön kuin minkä pelaaja juuri listi. Toisin sanoen, tappaessaan hirviöitä pelaaja saattaa ajaa itsensä ojasta allikkoon, kun vasta kukistettu monsteri mutatoituukin silmien edessä liskomaiseksi, happoa ja teräviä piikkejä sylkeväksi otukseksi.

Jahka kaikki kolme pääkampanjaa on kahlattu läpi, pelaaja pääsee käsiksi neljänteen tarinaan, joka tarkastelee pelin tapahtumia femme fatale Ada Wongin silmin. Itsevarma Ada on omia tarkoitusperiään ajava agentti, joka liikkuu yksin ja käyttää mieluummin älyään kuin aseitaan. Salamyhkäisen Adan kampanjassa onkin eniten ongelmanratkaisutilanteita - esillä olleet pulmat toivat mukavaa rytmitystä tapahtumiin, vaikkei niiden ratkominen mitenkään vaikealta tuntunutkaan.

Resident Evil 6

Jokaisella osiolla on oma tarinansa, tyylinsä sekä vihollistyyppinsä, mutta kampanjat risteävät toistensa kanssa useaan otteeseen. Testisessiossa oli tarjolla tilanne, jossa Ada auttoi Leonia ja tämän apuria Helenaa pysäyttämään Helenan tartunnan saaneen, todella vaaralliseksi hirviöksi muuttuneen sisaren. Pelin tekijöiden mukaan kaikki hahmot tulevat sotkeutumaan toistensa tarinoihin, mutta uteluihin lopullisista tavoitteista, liittolaisuuksista tai muista juonenmutkista vastattiin vain ylpeällä myhäilyllä.

Takinkäännön autuus ja ihanuus
Resident Evil 6 on alusta asti suunniteltu yhteistyössä pelattavaksi koitokseksi. Sankari ei ole koskaan yksin, vaan sidekick on aina mukana. Vaikka tekoäly hoitaakin kätyrinhommansa kohtuullisen hyvin, tekee toiminnan koordinoiminen luotetun kumppanin kanssa kokemuksesta selkeästi paremman. Mikään ei voita jännityksen jakamista kaverin kanssa.

Co-op -yhteistyö ei kuitenkaan ole pelin ainoa moninpelitila. Resident Evil 6 esittelee Agent Hunt -moodin, joka oli itselleni testisessioiden positiivisimpia yllätyksiä. Agentinmetsästyksessä ei pelata sankaria vaan tätä jahtaavaa hirviötä. Mikä mielenkiintoisinta, metsästettävä agentti on toinen, täysin satunnainen ihmispelaaja, joka sattuu olemaan yksinpelikampanjassaan sopivassa kohdassa. Agent Hunt -pelitila siis nakkaa hirviön nahkaan sonnustautuneen pelaajan kiusaamaan hätää kärsivää kollegaansa kaikin keinoin.

Resident Evil 6

Agent Hunt -hetkiä on jokaisessa neljässä kampanjassa, mutta niistä päästiin testaamaan vain Jake Mullerin kuumottelua. Jake ja tämän kumppani Sherry kulkevat pitkin kapeita katuja ja kujia, ja joka suunnasta vyöryy päälle j'avo-mutantteja. J'avoilla on konetuliaseita ja macheteja, mutta mutatoituessaan uudelleen ne voivat esimerkiksi kasvattaa lonkeromaisen käden, jolla kiskaistaan kaukana killuva pelaaja käsikähmään piestäväksi.

Jakea ohjaavalla pelaajalla ei ole mitään keinoa tietää, kuka mutanttilaumasta on ihmisen ohjaama. Ja koska ihminen on ihmiselle susi, kieron kelmin ohjaama mutsku iskee juuri sopivan hetken tullen ja kampittaa Jake-paran tekoälyn ohjaamien j'avojen viilleltäväksi. Jos Jake päästääkin hirviöpelaajasta ilmat pihalle, tämä joko mutatoituu uudeksi hirviöksi tai syntyy kohta uuden röntin roolissa vähän matkan päähän ja aloittaa jahdin alusta.

Agent Hunt osoittautui erittäin vainoharhaiseksi ja kiinnostavaksi kokonaisuudeksi, ja itse odotan sen tuomia kauhunhetkiä innolla. Tämänkaltainen kiusanteon ja paranoian yhdistelmä ei kuitenkaan varmasti miellytä kaikkia, minkä vuoksi Agent Huntin voi myös kytkeä halutessaan pois päältä, jottei kukaan ulkopuolinen tule yksinpelikokemusta pilaamaan.

Resident Evil 6

Lupaavaa, kovin lupaavaa
Kokemani pohjalta ennakko-odotukseni Resident Evil 6:tta kohtaan kimposivat kattoon. En itse pitänyt vitososasta juurikaan, ja sarjan alkuosien jälkeinen tyyli tehdä kauhua ei vetoa minuun. Varsinaista pelkoa en nytkään testisession aikana kokenut, mutta jännittäviä hetkiä ja tiukkoja tilanteita kyllä piisasi. Olen tyytyväinen siihen, että pelisarja uskaltautuu vihdoin ottamaan repertuaariinsa toiminallisempia elementtejä, sillä groteskin kauhun ja jatkuvan toiminnan yhdistelmä toimii kuin häkä. Vihollisia on paljon, ne eivät koskaan taltu millään tavoin vaivattomasti, ammuksia on aina liian vähän ja koko ajan tulee turpaan, vaikka pelaaja voikin nyt väistää, kieriä, ryömiä ja jopa suojautua.

Olen myös luottavainen siihen, että kampanjan pilkkominen toisistaan poikkeaviin kokonaisuuksiin antaa pelille runsaasti työkaluja tiiviimpään ja tunnelmallisempaan kerrontaan. Mikään osio ei keksi oman genrensä pyörää uusiksi, mutta koska minikampanjoissa fokus pysyy paremmin hanskassa kuin pidemmissä kokonaisuuksissa, innovaatioiden puute ei testin perusteella peli-iloa haittaa.

On toki täysin mahdollista, että kun soppaa pääsee lokakuussa lusikoimaan antaumuksella, alkuviehätys karisee kivuliaan nopeasti. Rohkenen kuitenkin epäillä, että näin ei ole. Itselleni Resident Evil 6 voi hyvinkin paljastua pelisarjan parhaaksi palaksi.

Resident Evil 6Resident Evil 6Resident Evil 6

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Resident Evil 6Score

Resident Evil 6

ARVIO. Kirjoittaja Joni Eriksson

Viime vuodet Resident Evil on etsinyt itseään räiskintä- ja toimintapelien hämärässä välimaastossa. Nyt kurssia on selvästi oikaistu.



Ladataan seuraavaa sisältöä