Remnant: From The Ashes pöläyttää tuhkatkin pesästä myös Switchillä

Vuonna 2019 Playstation 4:lle ja Xbox Onelle sekä PC:lle ilmestynyt Remnant: From the Ashes osoittautui pienimuotoiseksi hitiksi tarjoillessaan Soulslike-lajityypille ominaista tiukkaa toimintaa pyssyillä maustettuna. Tälle vuodelle ja uuden konsolisukupolven laitteille lupailtua kakkos-Remnantia odottavien ei tarvitse pyöritellä peukaloita, vaan Gunfire Games räjäyttää suositun toimintaroolipelinsä myös Switchille. Nintendon hybridikonsolille ajatuksella mallattu Remnant: From the Ashes onnistuu tuomaan alkuteoksen mainion toiminnan ja erikoisen tunnelman myös Switchille yllättävän sujuvasti, vaikka teknillisluontoiset kompromissit välillä näkyvätkin melko kauas.

Remnant: From the Ashesin alussa pelaajan luoma seikkailija on merihädässä pikku purtilon kyydissä, ja haaksirikon jälkeen pakokauhu vain kasvaa. Henkihieveriin merivedessä uitettu sankari pääsee parantelemaan oloaan maan päälle kaivautuneita demoneita paenneiden ihmisten tukikohdassa. Ward 13 -kompleksi on toki täynnä salaisuuksia ja omalaatuisia ulottuvuuskiviä, joiden myötä sankari pystyy matkustamaan pelimaailmassa etsimässä Ward 13 -tukikohdan perustajaa ja reittiä syvemmälle sorkkakoipien sotkemaan ihmismaailmaan, jossa päähenkilöllä on salaperäinen tehtävä suoritettavanaan.

Tukikohdan kadonneen perustajan ja sankarin salaisen mission kaltaiset sinänsä kiinnostavat teemat unohtuvat kuitenkin äkkiä, sillä Remnantin seikkaileminen ja toiminta etenevät pienehköstä yllätyksettömyydestään huolimatta aika mukavasti. Pelaaja liikkuu Soulslike-lajityypin tavoin suhteellisen lineaarisissa miljöissä keskittyen vihollisten tulittamiseen ja tuhovoimaisten iskujen väistelyyn, mutta Switchillä Remnantia pelatessani en voinut olla hieraisematta silmiäni laadukkaan ylöspanon edessä.

Pelin alkupuolella nähtävät ränsistyneet kaupunkimaisemat pilvenpiirtäjineen ja katutasossa koluttavissa olevine liiketiloineen eivät tietenkään näytä Switchillä yhtä hyvältä kuin muilla konsoleilla, mutta ilahduin siitä, että konsolin omalla näytöllä pelattaessa grafiikan laatu ei notkahda. Ruudunpäivitys pyörii sujuvasti, ja eeppisemmissä ympäristöissä riittää edes vähän yksityiskohtia. Maailmanlopun jälkeisissä maisemissa reppu selässä hiipparoivaa ja kiväärillä vihollisia tulittavaa hahmoa ohjatessani ajatukset veivät hieman Naughty Dogin The Last of Us -seikkailun (2013) alkuperäisen Playstation 3 -version graafiseen ulkoasuun. Gunfire Gamesin tekniikkavelhot ovat Remnantin Switch-versiossa järkevästi lyöneet paukkuja pelin sujuvaan pyörimiseen hieman Doom Eternal -räiskinnän (2020) Switch-version tavoin, josta toki siitäkin yksityiskohdat ovat paikoitellen putoilleet kyydistä.

Toisaalta Remnantin maailman synkät sisätilat ovat pahimmillaan aika kulahtaneen ja tyhjän näköisiä ilmestyksiä, mutta joukolla päälle käyvät viholliset pitävät toki huolen siitä, ettei huoltotunneleiden tai metroasemien kaltaisia interiöörejä ehdi ihailemaan liiemmälti. Pelin alussa virittelemän ja sittemmin taustalle hukkuvan kerronnan haasteena ovat varsin kirveellä veistetyt ihmishahmot, joihin olemukseen Gunfire Games on onneksi Switchillä lisäillyt sarjakuvamaista tyylittelyä hieman Telltale Gamesin taannoisia episodipelejä muistuttavalla tavalla. Sujuvaa kannettavaa pelaamista tarjoavan Remnantin harmina ovat valitettavasti todella pitkät latausajat, mutta onneksi sen kuoleman koittaessa pelaaja heräilee viimeisimmän leirinuotiomaisen kivikasan läheltä.

Remnant eroaa Soulslike-lajityypistä muutamalla oleellisella tavalla. Ensinnäkin kuoleman hetkellä pelaaja ei menetä kaikkia kerättyjä varusteitaan, ja edellä mainittujen kiviröykkiöiden luokse pääsevän pelaajan on mahdollista teleportata Ward 13 -kompleksin suojiin päivittelemään varusteitaan eli kahta ampuma-asetta ja lähitaisteluun tarkoitettua astaloa. Pelaajan ohjaama hahmo pääsee erilaisiin tuliluikkuihin käsiksi riippuen siitä, minkä hahmoluokan on valinnut sankarilleen: Scrapper-lähitaistelija, parantamiseen ja pistooleihin keskittyvä Ex-Cultist ja kivääreiden kanssa huseeraava Hunter antavat kiitettävästi vaihtoehtoja pelaamiseen niin yksin kuin kahden pelikaverinkin kanssa.

Sooloseikkailuun lähtenyt metsästäjäni kehittyi varsin luontevaksi tarkka-ampujaksi, joka osasi ottaa hyödyn aseisiin kiinnitettävistä erikoistaidoistakin, kuten viholliset paljastavasta skannauksesta tai sitten tuliluodit sytyttävästä erikoiskyvystä. Raunioissa ja sisätiloissa hiipiminen ja vihollisten napsiminen yksinään etenivät metsästäjälläni luontevasti ja jännittävästi, ja on myös kiintoisaa, että Remnant vaihtaa pelaajan käyttöön lähitaisteluaseen automaattisesti vihollisten uidessa liiveihin. Tämä tuli kouriintuntuvasti selville, kun kymmenpäinen vihollisjoukko ryntäsi kimppuuni, ja yritin ampua epätoivoisesti lähelle päässeitä vihuja, mutta pelihahmoni tempaisi veitsen esille ja rupesi suolistamaan vastustajiaan. Tämä ratkaisu ja varsinkin toteutustapa, jossa pelihahmo käy veitsi kourassa joukolla päälle hönkiviä vihollisia päin, nostaa adrenaliinitasot korkeuksiin varsin tehokkaasti.

Toisaalta taas haastetta piisaa siinäkin, että Remnantin sankarihahmo ei ole mikään pikajuoksija tai erityisen noheva liikkeissään. Hahmo loikkii B-painikkeesta lähtevillä hypyillä vihollisten lyöntejä pakoon, ja hyppiessä ja rynniessä äkkiä kuluvaa kuntomittaria on onneksi mahdollista pidentää kokemustasojen nousun yhteydessä. Remnantissa pärjääminen edellyttää mainioiden sivuluolastojen aarteiden koluamista ja parempien varusteiden rakentamista, sillä valitettavasti Switchin omalla näytöllä pelattaessa joy-con-kapuloiden pienet olkapainikkeet osoittavat oman toimimattomuutensa tiukkaan räiskintään tai väistelyyn.

Voisin väittää täysin vailla katkeraa äänensävyä, että Switchillä Remnantia Handheld-tilassa pelatessani kuolin taatusti useammin kuin Pro Controller -ohjaimella televisiossa pelatessani. joy-conien kapeilla ZL- ja ZR-olkapainikkeilla tapahtuva tähtääminen ja tulittaminen toimivat kohmeisemmin kuin perinteisen ohjaimen isommilla nappuloilla. Onneksi Switchin oman näytön takaosassa olevaa tukijalkaa hyödyntämällä ohjainvaihtoehtojen määrä kasvaa, kun Pro Controllerilla voi liittyä karkeloihin kannettavassa pelimuodossa.

Remnant: From the Ashesin tarinalliset ansiot eivät aivan riitä räjäyttämään pankkia klassikkotasolle asti, mutta jatko-osan julkaisua odotellessa tasokkaasta toiminnasta nauttivien kannattaa antaa tilaisuus tälle toimintaseikkailulle. Tässä on pitkistä latausajoista huolimatta selvästi yksi Switchin kiinnostavimmista ja onnistuneimmista pelikäännöksistä, joka ei kauheasti kalpene vääntövoimiltaan tehokkaampien konsoleiden versioiden rinnalla.