Red State

Kun kuulee Kevin Smithin tehneen elokuvan nimeltä Red State, voi olla aika varma siitä mihin suuntaan keskisormi tulee osoittamaan. New Jerseyn lahja maailmalle ei ole koskaan keskilänttä kosiskellut, ja ilmeisesti Dogmasta oli jo sen verran kauan, että oli taas tullut aika raivostuttaa uskonnollinen oikeisto oikein kunnolla.

Red State on hyvin kummallinen paketti. Se on pukeutunut kidutuspornoksi, ja kaikki viittaa ulkoisesti uuteen, uskonnollisilla sekopäillä maustettuun Hostelliin. Leffa alkaakin näissä tunnelmissa, kun kolme teinipoikaa joutuu Phelpsin, anteeksi, Cooperin saarnaajaperheen vangiksi, mutta nämä "päähenkilöt" joutuvat hyvin pian sivuraiteelle, kun leffan toinen vaihde isketään silmään.

Kyseinen, toiminnantäytteinen toinen näytös vaikuttaa Kevin Smithin kritiikiltä Wacon tapahtumiin Teksasissa. Fanaatikkojen suututtaminen ei ilmeisesti ole riittänyt ohjaajalle, joten hallituksenkin täytyy saada osansa.

Toimintagenreen siirtyminen tapahtuu hieman yllättäen, mutta homma pysyy vielä tässä vaiheessa kasassa. Toiminta on itseasiassa kuvattu varsin hyvin, ja editointipöydän ääressä ollaan oltu tässä kohtaa sangen skarppina. Sitten iskeekin seuraava suunnanmuutos, ja elokuva ajaa jyrkänteeltä alas suoraan lopputeksteihin Coenin veljeksistä muistuttavissa tunnelmissa, jättäen katsojan miettimään mitä helkkaria juuri tapahtui.

Red State olisi voinut olla jotain todella erilaista ja hienoa, mutta nykyisellään se on vain näistä ensimmäistä. Se on keskeneräinen elokuva joka sisältää erinomaisia suorituksia erityisesti Michael Parksilta hulluna pastorina ja John Goodmanilta ATF-agenttina. Näiden monologit ovat täyttä kultaa, ja on sääli että ne on tuhlattu tähän elokuvaan.

Vaikka kyseessä onkin siis mystisesti kesken jätetty elokuva, suosittelisin sitä puhtaasti sen sisältämien näyttelijänsuoritusten ja oivallisten repliikkien vuoksi. Suosittelisin Kevin Smithiä myös hankkimaan tuottajan joka puuttuisi aggressiivisemmin tämän tuotantoprosessiin.