Gamereactorin kansainvälisen arvion voi lukea täältä, ja Leevi Rantalan PS4-version arvion täältä.
Rockstarin uusin hitti on muuttanut maailman villiksi länneksi kerätessään toinen toistaan ylistävimpiä arvioita ja rikkoessaan hulppeita myyntiennätyksiä vain muutamassa viikossa avauksestaan. Gamereactorin kyynisen lehmipojan onkin siis aika laittaa stetsoni päähän, karauttaa auringonlaskuun ja tyhjentää kuudestilaukeava joukkohysterian aikaan saamaan hypepöhinään totuuden nimissä.
Villi länsi on jo pitkälti kesytetty. Rikolliset on laitettu koville ja paha-aikaiset roistojengit on saatu hajotettua sivistyneen tulevaisuuden tehdessä tuloaan. Pahasti pieleen menneen ryöstön jäljiltä Dutch van Der Linden rosvokopla pakenee lain pitkälle ylettyvää kouraa. Nälän aiheuttaman epätoivon edessä joukko tekee sen mitä osaavat parhaiten ja jatkavat rötöstelyä unelmoiden paremmasta huomisesta. Silmukan kiristyessä ja joukon keskuudesta nousevan epäluulon takia tilanne äityy aina vain pahemmaksi jättäen jälkeensä ainoastaan ruumiita.
Red Dead Redemption 2 polkaistaan käyntiin tarinavetoisella tutoriaalijaksolla, jossa käydään läpi pelin toiminnallisuuksia. Kolmatta tuntia kestävä ensimmäinen kappale pohjustaa tulevaa tarinaa ja antaa pohjaa siinä toimiville hahmoille. Pitkälti kädestä taluttava osio ei juuri anna löysää vapaalle touhuilulle vaan jopa rajoittaa toiminnallisuutta liian hitaasti etenevän tarinan ehdoilla. Kaiken pelin aikaansaaman hypen takia aloitus tuntuu hiukan puuduttavalta, ja jaarittelevien keskustelujen seuraaminen saa kyseenalaistamaan Red Dead Redemption 2:n vahvuudet. Kun pelin toinen kappale alkaa ja pelaajalle aukeaa vapaasti vaellettava maailma, pääsee RDR2 vauhtiin. Ja vauhtiahan riittää.
Pelissä leijuu vahva realismin tunne. Esimerkiksi hahmojen uskottava käyttäytyminen ja rosoisen maailman epätäydellisyydet vievät ajatukset pois varsinaisesta pelimaailmasta, ja lähemmäksi aitoa ja yksityiskohtaista villiä länttä tavalla, jota en ole aikaisemmin kokenut. Kolmannen persoonan perspektiivistä kuvattu seikkailu mahdollistaa länkkärinä olemisen tyypillistä liikkumista ja ampumista huomattavasti rikkaammin. Pelaaja pääsee muun muassa vapaasti ryöstelemään junia, kokkailemaan sapuskaansa ja sitä rataa. Realismin tavoittelu ei kuitenkaan ole pelkkää pelillistä juhlaa, sillä niin kuin oikeassakin elämässä, jotkin toiminnot ovat vain tylsiä eivätkä aina edes niin hauskoja. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon hahmon kurniva nälkä, mikä pitää ottaa huomioon ajoittaisilla ruokailuilla tai maailman säävaihtelut, joihin pitää varautua sopivin vaattein. Tällaiset pikkutarkat kikkailut tuovat toki peliin paljon puhuttuja realismin vivahteita, ja esimerkiksi koin hajonneen hevosvaunun muutamilla liikkeillä toteutettavan renkaan korjaamisen ilahduttavaksi ja miellyttäväksi kokemukseksi. Samalla kuitenkin osa näistä toiminnoista menee turhan realistiseksi vieden huomiota pelillisiltä iloilta ja rampauttaen hyvää toiminnallista virtausta.
Toiminnallisuuksien hipoessa taivaita myös nappeja riittää niiden suorittamiseen. Ohjainta pääsee käsittelemään todella monipuolisesti, sillä kaikille napeille on löytynyt Red Dead Redemption 2:ssa käyttöä. Ja jottei siinä vielä olisi tarpeeksi käsiteltävää, peli tuntuu sekoittelevan toimintoja nappien parissa jotenkin oudosti. Esimerkiksi ase nostetaan maasta eri napilla kuin muut irtoroinat tai välillä aseella tähtääminen tehdään vasemmalla liipaisimella ja välillä oikealla. Nappiähkyn yhteydessä tällaiset outoudet saivat aikaan paljon ongelmatilanteita, kun esimerkiksi tyypillisen tervehdyksen sijaan uhkailin kylän sheriffiä aseella tai aseella uhkailun sijaan pumppasin uhittelevan humalaisen täyteen lyijyä. Toki tällaiset tilanteet luovat huomattavaa hilpeyttä peliin, mutta samalla omien aikomusten toteutumattomuus rassaa. Tällaiset toiminnot eivät auta myöskään silloin, kun hahmon liikuttelu tuntuu yleisesti hiukan jäykältä ja hitaanoloiselta kuin jossain tervassa tarpoisi. Varsinkin verrattuna nopeatempoisempiin seikkailupeleihin kuten Assassin's Creedit, rauhallisempi Red Dead Redemption 2 vaatii paljon totuttelua ennen hahmon sujuvaa hallintaa.
Pelin graafinen taso ei jää yhtään huonommaksi laadukkaasta ja huolitellusta sisällöstä. Itse asiassa juuri yksityiskohtaisen grafiikan ansiosta Red Dead Redemption 2 tuntuu niin mielettömän eloisalta. Kauniisti mallinnettu maailma oikein pursuaa elämää ja aitoutta kaikkien hienouksien avulla. Maastot muokkautuvat hahmojen liikkeiden mukaisesti, tappelut sotkevat vaatteet ja arpeuttavat hahmojen naamat, hiekka pöllyää ja taittaa auringon säteitä ja jopa hevoset kakkivat sattumanvaraisesti. Xbox One X:llä sujuvasti rullaavaa 4K-silmäkarkkia varjostaa ainoastaan osittain vanhentuneen oloiset ja muoviset hahmojen kasvot. Niinkin paljon kuin pelissä käydään hahmojen välisiä keskusteluja ja animaatiot ovat todella luontevia, on outoa huomata, kuinka kankealta ja elottomalta osa hahmojen kasvoista näyttää. Aivan kuin Rockstar ei olisi uudistanut mallejaan kahdeksan vuoden takaisesta ollenkaan.
Ääninäyttely on kaiken muun teknisen toteutuksen tavoin aina ollut Rockstarin vahvuuksia, eikä Red Dead Redemption 2 tee tässä poikkeusta. Näyttelijät ovat heittäytyneet rooleihinsa täysillä ja saavat aikaan mitä uskottavimpia hahmoja, joiden seuraaminen menee kuin elokuvan katsomisesta. Pelin äänimaailma on yhtä lailla rikkauksia täynnä, minkä takia onkin suuri sääli, että suuri osa äänimaailmasta peittyy Xboxin tuulettimien pöhinän alle konsolin puhkuessa jatkuvasti täysillä peliä pyörittäessä. Musiikki vahvistaa aidosti tunnetiloja, ja luo vahvaa länkkärifiilistä pitkin peliä.
Pelin suurin ongelma on sen taakseen jättämä ylihypetyksen varjo, mikä saa ennakko-odotukset taivaisiin ja pakottaa tuijottamaan lopputuotetta suurennuslasin avulla tai sivuuttamaan mahdolliset pelin aiheuttamat pettymykset. Länkkäriteema ei välttämättä ole se yleisesti kaikkein suosituin aihepiiri videopelille. Tämän lisäksi tarina avautuu hitaasti ja järkälemäisyydellään hautaa heikkohermoisimmat pelaajat alleen. Pelin sisälle pääsyyn pitää siis tehdä tuntikaupalla töitä. Mutta kun lämmittelyn on tehnyt, Red Dead Redemption 2 imaisee mukaansa ennenkuulumattomalla tavalla ja pitää ruudinkäryisessä otteessaan pitkän, pitkän aikaa.
Rockstar teki sen taas. Red Dead Redemption 2 on aivan omalla tasolla, mitä teknisiin saavutuksiin ja monipuoliseen tarinankerrontaan tulee. Se ei ole enää vain peli, vaan kokonaisvaltainen kokemus, joka yksinkertaisesti jokaisen kuuluisi kokea.