Red Dawn

Kahdeksankymmentäluku on kuin zombi, joka nousee haudastaan aina tasaisin väliajoin. Joskus tämä on aivan viihdyttävää, mutta kun kuopasta kurottautuu raivopäisen amerikkalaisen patriotismin ja kommunisminpelon kelmeä koura, romahtavat viihdearvot välittömästi.

Alkuperäinen Red Dawn julkaistiin vuonna 1984, ja siinä Neuvostoliiton joukot tipahtivat taivaalta pikkukaupunkiin Coloradossa. Elokuva oli siitä merkittävä, että siinä esiintyivät Patrick Swayze ja Charlie Sheen, eikä sitä saanut esittää suomalaisissa elokuvateattereissa, koska se olisi voinut provosoida itäistä naapuria.

Uusi Red Dawn vaihtaa neuvostojen liiton Pohjois-Koreaan, jolla toki vihjataan olevan vanhan koulukunnan tukea takanaan. Pääosissa nähdään tällä kertaa mm. Chris "Thor" Hemsworth sekä Josh "Peeta" Hutcherson. Elokuvaa tuskin kielletään Suomessa, muuten kuin esteettisistä syistä.

Red Dawn on sangen kökköinen tuotos. Jos rasittava jingoismi raaputetaan pois sen pinnasta, ei käteen jää oikeastaan mitään. Raina koittaa esittää suurta aatteen paloa, mutta se jää lopulta täysin latteaksi. Joukko myöhäisteinejä pistää selittämättömän tasaväkisesti vastaan oikealle armeijalle, joka on aivan yhtä selittämättömästi tipahtanut taivaalta tankkeineen. Jännitystä ei saada aikaan edes yrittämällä ja toiminta on vain ajoittain kiinnostavaa.

Hahmot ovat uskomattoman latteita, eivätkä muuten ihan kivoja rooleja vetäneet näyttelijät pysty vapautumaan niiden kahleista. Näitä sitoo epäilemättä myös dialogi, joka kaikessa harvasanaisuudessaankin saa katsojan takomaan päätään sohvapöydän kulmaan.

Vaikka Red Dawnin eri versioiden välillä onkin vuosikymmeniä, niitä yhdistää 8-vuotiaan ymmärrys maailmanpolitiikasta sekä täysi uskottavuuden puute lukuisilla merkittävillä eri tasoilla. Se ei ole myöskään oikealla tavalla huono edes tyydyttämään kalkkunannälkää.