Rayman Origins

Rayman Origins poikkeaa monista muista nykytasohyppelyistä siinä, että hahmoa liikutetaan ruudulla vain sivuttaissuunnassa. Perinteitä kunnioittava ratkaisu on viime vuosina tullut tutuksi latauspeleissä eikä niinkään täysiverisistä levyjulkaisuista, ja itse asiassa myös Originsin oli alkujaan tarkoitus ilmestyä episodi kerrallaan digitaalisissa julkaisukanavissa. Viivästysten jälkeen peli on kuitenkin muovailtu uudelleen levylle sopivaksi. Kaksiulotteisuuden ei silti kannata antaa hämätä: kyseessä on erittäin varteenotettavaa hyppelyviihdettä.

Originsissa Raymanin rauhallinen kotipaikka Glade of Dreams uhkaa muuttua astetta synkemmäksi, kun maailmaan ilmaantuu erilaisia varjo-olentoja ja hämäräheikkejä. Tarkoituksena on jälleen kerran pelastaa maailma, mutta tällä kertaa sen voi tehdä paitsi yksin myös kolmen kaverin kanssa. Yhteistyömoninpeli on toteutettu saumattomasti, joten kaverit voivat hypätä apuun ohjaimen nappia painamalla. Moninpelissä on mahdollista herättää kupsahtaneet kumppanit takaisin henkiin ilman pelin päättymistä ja tehdä myös muunlaista yhteistyötä, mitä yksinpeli ei mahdollista.

Moninpelin mukanaolo ei silti tarkoita, etteikö peliä pelaisi myös yksin. Pääsimme testaamaan pelin 12 maailmasta pari ensimmäistä, ja touhu oli koko matkan varsin riemukasta. En ole maailman suurin tasohyppelyfani, mutta tässä pelissä pelaaminen on niin sujuvaa, että hyppelyä harrastaa mielikseen. Alun perusteella Rayman Origins on sopivan haastava - uudelleenyrityksiä vaaditaan silloin tällöin, mutta välitallennus ei koskaan ole liian kaukana. Osa kenttien sisällöstä on piilotettu, kun taas jotkut esineet kysyvät sorminäppäryyttä, joten haaste kasvaa, mikäli haluaa kerätä kentistä kaiken kerättävissä olevan. Näin haastavuus tuntuikin mukautuvan pelaajan omiin tavoitteisiin, palkiten kunnianhimoiset ja taitavat pelaajat nopeammin aukeavilla lisähahmoilla ynnä muilla ekstroilla.

Toinen viihdearvoa lisäävä seikka on pelin pirteä ja huumorin sävyttämä piirrostyyli. Pelimaailmat ovat kokonaan käsin piirrettyjä ja pursuavat värejä ja yksityiskohtia. Samaa voi sanoa hahmoista ja näiden lupsakoista animaatioista. Hahmojen loikkiessa, taistellessa ja flengatessa ääniefektit yhdistyvät hienosti taustamusiikkiin, joka saa melkeinpä koko pelin tanssimaan. Paikoin tuntuu, että kehittäjät ovat parodioineet milloin Locorocoa, milloin Angry Birdsiä ja pop-kulttuuria hakiessaan inspiraatiota tiettyihin kohtauksiin ja yksityiskohtiin. Kokonaisuus ei silti tunnu lainatulta, vaan Raymaniltä.

Pelissä on pelattavissa useita sarjan varrelta tuttuja hahmoja, jotka avautuvat sitä mukaa, kun suoritetuista kentistä karttuu pieniä hymynaamoja. Kaikilla hahmoilla on käytännössä samat kyvyt, mutta hahmojen poikkeavat mittasuhteet ja persoonalliset animaatiot tekevät niistä hieman erilaisia pelata. Tarinallisesti kyseessä on hahmojen "kasvukertomus", jonka on määrä kuvata, kuinka epäkypsästä miekkosesta ja tämän erikoisista ystävistä tuli alkuperäisen Raymanin kuvaamia sankareita. Lyhyt ennakkotesti ei antanut selvää kuvaa kerronnasta, mutta Raymanille ehti karttua muutamia sankarille sopivia kykyjä - muun muassa liitely - pelattujen kenttien puitteissa.

Tuttuun tapaan kenttien ja maailmojen välillä liikutaan yksinkertaisella kartalla, joka mahdollistaa myös pelattujen kenttien uudelleen yrittämisen parempien pisteiden toivossa. Kentät vaihtelivat alussa kiitettävästi, ja esimerkiksi ensimmäisen maailman viidakkoteemaan on saatu mahdutettua ilahduttavan moninaisia ja lennokkaita elementtejä, jotka pitävät tempon kohdallaan. Siirryttäessä viidakosta aavikolle kohdattiin myös loppupomo, joka oli toteutettu peruspelimekaniikasta poikkeavasti shoot 'em up -lentopelin muotoon.

Ensi näkemältä Rayman Origins tekikin vaikutuksen. Kaksiulotteisuuteen liittyvät ennakkoluulot voi surutta nakata dumpsteriin, koska tasohyppely näyttää ja tuntuu elävämmältä kuin monissa kolmiulotteisissa peleissä yhteensä. Siinä on hieman samaa yksinkertaisen nerokasta vetovoimaa kuin Little Big Planetissa, mutta kenties jopa tarkemmalla pelattavuudella ja pöhkömmällä huumorilla sävytettynä. Miten hupailu kantaa koko 60 kentän seikkailun läpi, se jää vielä nähtäväksi, mutta alku on lupauksia herättävä.