Rayman 3 HD

Rayman on ehtinyt olla uransa varrella monenlaisten tapahtumien polttopisteessä. Tällä kertaa musta pahispallero André saa kuningasidean ja muuttaa kaikki seuduilla vaeltelevat kiltit punaiset lum-pallerot osaksi ilkiöarmeijaansa. Raymanin hömelö ystävä Globox onnistuu kuitenkin sattumalta nielaisemaan Andrén kitusiinsa. Ilkimys olisi saatava pois Globoxin mahasta mielellään pikaisesti, jotta André ei pääsisi korruptoimaan Globoxia pahemmin.

Rayman henkilöityy voimakkaasti luojaansa, pelisuunnittelija Michel Anceliin ja niinpä usein luullaankin, että Ancel itse on ollut kaikkien Rayman-pelien takana, näkyyhän miehen nimikin jokaisen pelin tekijälistassa. Kolmannen Raymanin kohdalla Ancel oli kuitenkin liian kiireinen Beyond Good & Evilin kanssa, eikä ehtinyt osallistumaan kehitykseen.

Pintaa raaputtamalla ero Ancelin teoksiin on ilmeinen: siinä missä Ancelin Raymanit olivat satumaisella tunnelmalla kuorrutettuja värikkäitä höpsöttelyjä, Rayman 3 ottaa tyylilajikseen äänekkään lauantai-aamun piirretyn runsaalla slapstickillä ja kuorma-autollisella populaarikulttuurivitsejä. Yhtenäisen fantasiamaailman sijasta pelaajaa huomautetaan jatkuvasti siitä, että kyseessä on vain videopeli. Vaikka pelin itseironia onkin pääsääntöisesti toimivaa, toisen Raymanin yhtenäisempää maailmaa ja sadunomaista tarinaa tulee väkisinkin paikoitellen ikävä. Toisaalta, pelin huumori osuu maaliinsa reilusti suurimman osan ajasta ja naurattaa ääneen, joten vaikka rintalastaa kalvaa kaiho, peliä pelaa varsin mielellään.

Pelillisesti Rayman 3 HD on tyypillinen 2000-luvun alkupuoliskon tasoloikka. Eteneminen on suoraviivaista, eikä vapaata tutkimista tunneta. Aiemmin vierailtuihin paikkoihin pääsee koluamaan uudestaan ainoastaan valikoiden kautta ja silloinkin pelaajan tulee selvittää kokonainen maailma uudestaan kerralla. Pelissä piisaa kerättävää ja saavutettavaa, joten laajojen kenttäkokonaisuuksien uudelleenkoluaminen yhden puuttuvan häkin takia on turhauttavaa.

Siinä missä esimerkiksi ensimmäinen Rayman ja Origins rakensivat osan pelimekaniikkaansa Raymanin hiljalleen kehittyvien ominaisuuksien ympärille, Rayman 3 ohittaa erikoistaidot pistämällä kehiin neljä kerättävää, nopeasti pois kuluvaa erikoistaitoa. Yhdestä purkista Rayman saa hetkeksi kopterihatun päähänsä, toisesta taas Tarzan-heilautukset mahdollistavat ketjut ja niin edelleen. Pysyvillä ominaisuuksilla ja vapaalla tutkimisella kokonaisuus olisi ollut huomattavasti parempi, mutta ratkaisu toimii näinkin ihan riittävän hyvin. Huonona puolena peli näyttää kaikki kikkansa jo ensimmäisen parin tunnin aikana ja vaihtelua tulee vastaan harmillisen harvoin. Rayman tottelee kuitenkin ohjausta sulavasti ja moitteetta, joten pelattavuuden osalta ei sinänsä nokan koputtamista löydy.

Vuonna 2003 Rayman 3 oli mitäkuinkin kaunein tasoloikinta markkinoilla, eikä ulkoasu ole matkan varrella juuri kärsinyt. Teräväpiirtopäivitys korostaa entisestään mielikuvituksellista ja värikästä visuaalista suunnittelua ja kekseliäitä graafisia ideoita. Seitsemän vuoden jälkeenkin Rayman 3 näyttää toisin sanoen aivan järjettömän hyvältä ja ulkoasu kantaisi helposti uudempaakin peliä. Sama pätee musiikkeihin, ääniin ja näyttelyyn, jotka sopivat pelin tunnelmaan just eikä melkein, eikä huonoja suorituksia kuulla missään kohden. HD-päivitykseen on lisätty alunperin vain Gamecube-versiossa olleet yhdeksän erikseen avattavaa minipeliä, muuten sisältö on prikulleen sitä mitä aiemminkin. Minipelitkin olisi itse asiassa voinut jättää hyvin pois, sillä ne ovat järjestään kiltisti sanottuna kehnoja.

Rayman 3 HD on uskollinen ja hyvä käännös hyvästä tasohyppelypelistä. Rayman Originsin timanttiseen mestarillisuuteen se ei yllä, mutta hauskaa piisaa silti ja teknisesti peli on moitteeton. Peli tarjoaa yli kymmenen tuntia pelattavaa pikkurahalla (10 eur), joten värikästä ja hervottoman hauskaa tasoloikkaa etsivälle peli on erinomainen sijoituskohde.