Juri Renkonen (Max Ovaska) on äitinsä kellarissa aikaansa viettävä abiturientti, jonka koulu uhkaa mennä reisille liiallisen videopelaamisen vuoksi. Kuvioihin ilmestyy nettituttu Niki (Julius Lavonen). Jannu on omien sanojensa mukaan alkanut pelaamaan kuolettavaa peliä, jota ei voi jättää kesken. Leijonanosa rainasta sitten arvuutellaan tuon pelin merkitystä ja tarkoitusta. Harmillisesti lopullinen ratkaisu on huomattavasti yksinkertaisempi kuin mitä aluksi maalailtu kuvio antaa olettaa.
Elokuva on erittäin kunnianhimoinen, ja ammattitaidon huomaa varsinkin kuvauksessa. Tyylikkäitä kamera-ajoja, hidastuksia ynnä muita kuvallisia tehokeinoja käytetään paljon, mutta tyylikkäästi. Valaistus on myös erittäin onnistunutta tuoden välillä mieleen TV-sarjan Salaiset kansiot.
Kansainvälistä huomiota tavoitellessa mukaan on lipsahtanut joitakin häiritseviä yksityiskohtia. Päähenkilö Jurilla on ehkä pelinörtiksi jopa liian kaunis tyttöystävä Mia (Niina Koponen), joka kylläkin jättää Jurin tämän peliriippuvuuden vuoksi rainan alkupuoliskolla. Tiedä sitten, onko kyseessä vihje meille pelaajille. Toinen seikka on, että Max Ovaska on istumalihaksiaan harjoittavaksi pelaajaksi aivan liian hyvässä kunnossa. Uskottavampaa olisi ollut valita rooliin hieman lisäkiloja suklaapatukoilla itsensä "kuntoon" vetänyt näyttelijä, sillä pelkät pokalasit eivät vielä tee nörttiä.
Leffan rytmitys on hieman kummallinen. Alun esittelyjakson jälkeen seurataan pitkään Nikin ja Jurin pelaamaa peliä. Keskimmäinen kolmannes painottuu ihmissuhdekuvioihin ja lähinnä siihen, miten Niki sotkeutuu Jurin elämään. Ja kuten arvata saattaa, jännitettä aiheuttaa suhtautuminen entiseen tyttöystävään Miaan. Leffan loppujakson alkajaisiksi perimmäinen motiivi selviää nopeasti, ja loppuaika onkin sitten yhtä isoa ratkaisua. Jännityksen ylläpitäminen on toki elokuvallisesti vaikeaa, ja tämän todistaa omalla tavallaan myös Rat King.
Lisämateriaaleja on todella niukasti. Onneksi se yksi dokumentti elokuvanteosta on poikkeuksellisen informatiivinen. Amerikkalaisille tyypillinen hehkutus ja myyntipuheet puuttuvat lähes tyystin: tilalla on tekijöiden haastatteluja ja heidän työskentelynsä seuraamista.
Kotimaiseksi elokuvaksi Rat King on kohtuullisen hyvä yritys ja katsomisen arvoinen. Sitä ei kuitenkaan kannata lähestyä niin sanottuna pelielokuvana, koska silloin pettyy pahasti.