Rampage: iso kohtaa isomman

Jotenkin sitä olisi luullut, että vähintään turhat mutta ennen kaikkea nolot elokuvasuomennokset ja lisänimikkeet olisi jo osattu jättää pois. Rampage on kuitenkin suomeksi Rampage: iso kohtaa isomman, mikä on kieltämättä aika surkuhupaisaa, tarkoitetaanpa sillä sitten mitä tahansa. Rampage (1986) kuuluu suosikkipeleihini ja vaikka pelillä onkin jonkinasteinen klassikon maine, moisen elokuvaksi tekeminen nykypäivän yleisölle tuli täytenä yllätyksenä. Toisaalta jättimäiset hirviöt ja kaupunkien tuhoaminen ovat jatkuvasti kovia aiheita elokuville Hollywoodissa, joten miksipä ei yhdistäisi näitä kahta asiaa.

Onnettomuus avaruusaseman laboratoriossa aiheuttaa tapahtumaketjun, jonka seurauksena maapallolle tippuu vaarallista kaasua. Kolme täysin erilaista eläintä joutuvat kaasun vaikutuksen alaiseksi muuttaen ne jättimäisiksi hirviöiksi. Armeijan lisäksi tuhoa kylväviä hirviöitä pysäyttämään lähtee eläintenhoitaja Davis Okoye (Dwayne Johnson), jolle kyse on henkilökohtaisemmasta tehtävästä.

Harmillisesti elokuva muuttaa aika vapaalla kädellä pelin alkuperäisideaa, jolloin tarinan inhimilliset tekijät jäävät laskuista vieden pois mahdollisuuden syvällisempään pohdintaan. Jäljelle jäävät siis isot efektihirviöt ja lähes jatkuva räjähtely, joten ei tule yllätyksenä, että elokuvan juoni on reikäinen kuin oikea Oltermanni. Kerronta on kuitenkin menevää, ja elokuvan persoonallisuutta lisää yllättävän brutaali toiminta. Raakuutta tosin pyritään pehmentämään halvalla huumorilla, mutta väkivalta ja ruumiskasat kuitenkin voittavat lopulta kädenväännön jättäen elokuvan viihteellisen arvon selkeästi positiivisen puolelle.

Elävä toimintafiguuri Dwayne Johnson on löytänyt elokuviinsa juuri sopivan tasapainon sympaattisen ja tosi äijämäisen hahmon väliltä. Tämä tutuksi tullut Johnson-hahmo on Rampagessakin ankkuroimassa tarvittavia tunnetiloja elokuvan päähahmolle. Vaikka Johnsonin kyynelehtiminen ei ihan täydestä menekään, löytyy mieheltä täysin toimiva tunnekirjasto kantamaan elokuvaa lihaksisilla harteillaan. Miehen yhteys tietokoneella luotuun George-gorillaan on yllättävän onnistunut ja saa aikaan jopa muutamat naurun hörähdykset. Elokuvaan on osunut myös järkyttävän huono sivuosa, joka tuntuu kuin Disneyn perhekomedian ylikoomiselta pelleltä. Tämä titteli kuuluu Jake Lacylle, joka pahasti ylinäyttelee hemmoteltua ja pelkurimaista miljardiyrityksen perijää. Lacyn vastapainoksi hänen sisartaan näyttelevä Malin Åkerman yrmyilee vähän liikaakin, mutta pysyy kuitenkin paremmin ruodussa.

Efektiryminöissä näyttelijöistä ei tarvitse niinkään välittää, sillä räjähdykset ja muut efektit loistavat pääosissa. Rampage tarjoileekin varsin ison kattauksen pauketta ja toimintaa tehden sen ihan kohtuullisen näyttävästi. Nykypäivän suuren tarjonnan keskellä ei Rampagesta mitään ainutlaatuista löydy. Muutamaan otteeseen hirviöt tuntuivat suttuisilta, ja painovoimaa kumottiin vähän liiankin lentävästi. Kauttaaltaan kuitenkin efektien laatu on ihan hyvää perustasoa ja sitä riittää paljon.

Rampage -pelin fanien odotukset eivät täyty elokuvan myötä, mutta ei kyseessä kuitenkaan huono elokuva ole. Hyvää ökö- ja efektimättöä riittää ja se on maustettu sopivan napakaksi. Tämän tyylisten elokuvien pariin ei kannata hankkiutua liian totisin mielin ja kun sen vain muistaa, elokuvan parissa viihtyy helposti yli keskitason odotusten.