Quantum Break

Remedyllä on kova maine. Sen katalogissa on harvalla mitään nokan koputtamista. Max Payne ja Alan Wake jatko- sekä sivuosineen ovat kaikki erinomaisia pelejä ja vieneet tarinankerrontaa, näyttävää toimintaa sekä näiden synteesiä kerta toisensa jälkeen pidemmälle. Studion uutuus Quantum Break ei ole poikkeus, vaan tarjoaa pelikokemuksen, johon kohtaa harvoin nykyaikana. Se on täysivillainen, puhdasjalkainen, syväluotaava yksinpeliseikkailu, ja kuuluu ehdottomasti vuoden merkkitapauksiin.

Mistä Quantum Breakissä sitten on? Peliä on puitu ennakoissa jo monesti, joten tällä kertaa tiedossa on vain lyhyt kuvaus. Quantum Breakissä ohjataan Jack Joice -nimistä nuorta miestä, joka lähtee auttamaan vanhaa ystäväänsä erikoisessa tiedekokeessa. Aikamatkailuun liittyvä testi menee tietysti päin mäntyä ja särkee itsensä ajan. Maailmanloppu uhkaa, mutta onneksi Jack sai onnettomuudessa aikamanipuloinnin mahdollistavat supervoimat. Ne tulevat tarpeeseen, sillä valtavaa yksityisarmeijaa johtava Monarch-yhtiö aikoo tehdä kaikkensa saadakseen aikateknologian ja Jackin voimat omien tarkoitusperiensä käyttöön.

Tämän enempää ei Quantum Breakistä oikeastaan kannata tietää ennen peliin hyppäämistä. Tarinan näkeminen omakohtaisesti on ensisijaisen tärkeää ja suosittelen kaikkia välttämään juonipaljastuksia mahdollisimman paljon. Voin kuitenkin hehkuttaa täysin, että tarina on kokemisen arvoinen. Siinä sekoitetaan sopivasti klassisia tieteisfantasiaa, maailmanlopun uhkakuvia sekä mielenkiintoisia hahmoja, joiden takia tarinan käänteitä odottaa koko ajan jännittäen.

Remedyn maailmanrakennus on vaikuttavaa katsottavaa. Joka puolella kenttiä löytyy tekstejä, ääninauhoja, radioita, televisioita, kylttejä, tietokoneita ja sen sellaisia, mikä syventää hurjasti pelin tapahtumia ja sen maailmaa. Tämä maailmaan tutustuminen ja keräily onkin iso osa peliä. Vaikka Quantum Breakin pelillinen sisältö keskittyy toimintaan, on mukana myös tätä aarteenetsintää, kevyttä pulmanratkontaa sekä tasoloikkaa. Viimeiseksi mainittua on mukana kuitenkin loppujen lopuksi vähän. Se on oikeastaan hyvä asia, sillä vaikka nämä osiot ovatkin todella näyttäviä, niin hyppiminen ei ole helppoa, eikä ja kulkuväylien hahmottaminen selkeää.

Päräyttävä toiminta on kuitenkin lopulta se Quantum Breakin pääsisältö. Asevalikoima on mukavan monipuolinen vaihdellen pistooleista, erikokoisiin konetuliaseisiin ja haulikoihin, mutta mukana on myös tehokkaampia kivääreitä ja raskaampaa kalustoa, joita voi napata mukaan vihollisilta. Aseiden käyttö ja nappaaminen ylös on kivan orgaaninen ja luonteva prosessi, eikä tunnu liian pelimäiseltä. Toiminta on lisäksi todella viihdyttävää puuhaa. Tämä on isolta osalta aikavoimien ansiota. Voimakkuuden tunne on huipussaan, kun vihollisten tulitulituksen pysäyttää voimakenttään, vangitsee nämä sitten aikakupliin, ryntää salamannopeasti (vihujen näkökulmasta) takalinjoihin ja iskee nämä kanveisiin tuliaseilla ja lopuksi näyttävästi hidastetulla heijarilla.

Aikavoimat tarjoavat loistavan ulottuvuuden muuten kovin tuttuun kolmannen persoonan räiskintään. Ennakossa valittelin, että suojat eivät antaneet riittävästi suojaa. Lopullisessa pelissä tätä on kaiketi tuunattu pelaajan hyväksi, sillä suojautuminen ja vihollisten nitistäminen tuntui huomattavasti helpommalta. Normaali vaikeustaso tuntuikin lopulta ehkä aavistuksen liian helpolta, mikä saakin suosittelemaan pitkän linjan veteraaneilla saman tien Hard-tasoa. Toisaalta Quantum Breakin suurimpia vahvuuksia on sen vaihtoehtoiset tarinajuonteet, joten sen pelaa mielellään uudestaan.

Olen tarinavetoisten pelien suuri fani, mutta on todella harva niistä onnistuu vetämään niin syvälle sen pelimaailmaan ja tunnelmaan, että jaksaisin pelata ne toistamiseen. Quantum Breakissä on tässä mielessä hyvää ja huonoa. Se harmittavan lyhyt peli, ja koska toiminta on viihdyttävää, olisin suonut sille lisää pituutta. Onneksi huomasin palaavani mielelläni katsomaan miten tarina muuttuu, jos Junction-nimisissä tarinan haarakohdissa tekee erilaisia valintoja. Näitä risteyksiä on yhteensä neljä kappaletta ja ne muokkaavat tiettyjä avainasioita juonen edetessä. Mitään maata järisyttävää interaktiivisuutta ei kannata kuitenkaan odottaa. Ne on metka osa peliä, mutta eivät loppujen lopuksi ole niin vallankumouksellisia kuin ennalta annettiin ymmärtää.

Lyhyen keston ohella merkittävin Quantum Breakin ongelmista vaanii tarinan rytmityksessä. TV-sarja peliosuuksien välillä on tuotantoarvoiltaan hyvää perustasoa ja niitä katsoo ilolla. Omalta kohdaltani parinkymmenen minuutin mittaiset jaksot kuitenkin rikkovat pelaamisen rytmitystä. Koska ne keskittyvät pääosin muihin kuin päähahmo Jackiin, niin huomio hyppii ikävästi paikasta toiseen. Vaikka live action -osuudet tarjoavat tervetullutta syvennystä sivuhahmoihin ja maailmaan, niin lopulta olisin kuitenkin toivonut sen olevan erillinen TV-sarja. Jaksojen uudelleenkatsomisarvo on myös huomattavasti alhaisempi kuin itse peliosioiden. Huomasin lopulta vain odottavan ja haluavan nähdä mitä muutoksia valinnoilla oli.

Graafisesti Quantum Break ei petä odotuksia. Testasin peliä Xbox Onella, mutta peli ilmestyy samaan aikaan myös PC:llä Windows 10:lle. Versioiden eroja en ole päässyt kokeilemaan, mutta parhaimman ulkoasun ja ruudunpäivityksen saa varmasti irti kunnon tietokoneella. Tästä huolimatta on turha väheksyä myöskään Microsoftin kotikonsolin antia. Hahmonmallinnus, ääninäyttely ja koko äänimaailma on pelimaailman ylivoimaista huipputasoa. Remedy ei ole tehnyt elämästään helppoa. Rinta rinnan kulkevat oikeiden näyttelijöiden osiot voisivat hyvin saada peligrafiikat näyttämään huonoilta, mutta näin ole. Remedy on tehnyt audiovisuaalisella puolella urotyön saadakseen molemmat puolet tuntumaan tyydyttävältä kokonaisuudelta. Tästä huolimatta mukana on myös säröjä, eikä kaikkea ole ehditty tai kyetty viilaamaan täydelliseksi. Animaatiot tökkivät paikoitellen, peliä kiusaavia bugeja on jäänyt kummittelemaan sinne tänne (olen maailman paras löytämään niitä) ja etenkin tasoloikkaosuuksissa onnistuin putoamaan pelialueen ulkopuolelle useamman kuin kerran.

Pienistä valituksen aiheista huolimatta Quantum Breakiä ja Remedyä on pakko hehkuttaa rohkeista valinnoista ja hulppeasta visiosta. Espoolainen studio ei ole todellakaan mennyt sieltä mistä aita on matalin ja tuloksena on yksi vuoden kiinnostavimmista pelijulkaisusta. Sen kohdalla mitataan kuinka yleisö ottaa omakseen puhtaasti tarinavetoisen yksinpelin. Quantum Break on erinomainen peli, joka kannattaa ehdottomasti kokea. Siinä on omat vikansa, mutta samalla enemmän on yritystä ja tarmoa mitä olen pitkään aikaan nähnyt AAA-luokan pelijulkaisuissa. Toisaalta kyseessä on ehdottomasti "aikuisten ihmisten" peli. Jos kaipaat pelkkää silmitöntä tykitystä ja räimettä, etkä ole kiinnostunut narratiivisista valinnoista sekä tieteiskirjallisuudesta, niin on hyvin mahdollista että petyt Quantum Breakiin. Siinä tapauksessa suosittelen palaamista Call of Dutyn pariin.