Puzzle Quest: Galactrix on metka yhdistelmä ongelmanratkontaa ja roolipeliä. Pelaaja omaksuu nuoren ässäpilotin aseman, joka vaaroista välittämättä käy taistelusta toiseen. Tappeluista saa kokemusta ja sitä myötä opitaan pätevämmäksi pilotiksi, mutta sen ohella hoidetaan diplomatiaa, käydään kauppaa, kaivetaan asteroideista malmeja ja varustellaan omaa ruostepurkkia paremmaksi tykkilavetiksi.
Pelin kaikki konfliktit hakkeroinnista piraattialusten posauttamiseen simuloidaan pulmanpoistopelillä. Ruudulle tulee kuusikulmainen lauta, joka täytetään värikkäillä kuusikulmioilla. Pelaaja yrittää kahden palikan paikkaa vaihtamalla kasata kolmen tai useamman kappaleen pötköjä, ja kun tässä onnistuu, niiden efekti astuu voimaan. Palikat joko lataavat oman aluksen voimavaroja erikoisesineissä käytettäväksi, tuovat lisää rahaa, lataavat aluksen suojia tai lyövät vastustajaan suoraan vahinkoa. Mitä isompi ketju, sitä isommat hyödyt.
Koska vihollinen tekee luonnollisesti omalla vuorollaan samaa, peliin tulee yllättäviä taktisia elementtejä. Vaikka keräisikin itselleen edullisen suoran, onko se sen arvoista, jos vihollinen saa sen seurauksena itselleen mannaa? Varomaton pelaaja tuijottaakin sokeasti omaa siirtoaan välittämättä siitä, pääseekö tekoäly siirron seurauksena iskemään suoraan päin näköä. Palikoita tulee tietysti koko ajan lisää, mikä tuo kamppailuihin mukavasti satunnaiselementtiä mukaan.
Käytännössä pelin kaikki sisältö valmistaa pelaajaa pärjäämään seuraavassa taistelussa paremmin. Kaupankäynnillä saa rahaa ja mammonalla saa tehokkaampia varusteita. Asteroidejakin louhitaan vain, jotta voidaan valmistaa uusia releitä. Yllättävää kyllä, pelkkä ongelmanratkonta riittää kannattelemaan Galactrixia mennen tullen. Pikku näprääminen on hauskaa, kuten kaikki ne miljoonat Bejewelediin, Hexiciin tai muihin selainnaksutteluihin hurahtaneet varmasti voivat todistaa.
Ei Puzzle Quest: Galactrix silti täydellinen ole. Paperinohuet hahmot, kaukaa havaittavat juonenkäänteet ja dialogivaihtoehtojen puute eittämättä harmittavat. DS:llä kynäohjaus vaatii tarkkuutta, mikä vaikkapa bussin heiluessa aiheuttaa runsaasti rasittavia virhekohdistuksia. Peli on silti selvästi yksi markkinoiden parhaista pulmapeleistä. Se on tunnelmallinen, värikäs, erittäin pelattava ja vaarallisen addiktoiva. Tutustu omalla vastuulla.