Punapanssarit ja Poltettu kylä

Punapanssarit ja Poltettu kylä pakkaa nimensä mukaisesti yhdelle yksinkertaiselle DVD-levylle kaksi dokumenttia, joissa vielä elossa olevat muistelevat toisen maailmansodan kokemuksiaan. Puolituntinen Punapanssarit keskittyy suomalaiseen panssarisodankäyntiin, ja kolme varttia pitkä Poltettu kylä taas paneutuu kolmen tarinan voimin raja-alueilla koettuun partisaanisodankäyntiin. Molemmilla dokumenteilla on se ongelma, ettei toisistaan irrallisia tarinoita sidota yhteen, eikä niitä myöskään taustoiteta tarpeeksi.

Dokumenttien suurin ansio on päästään ääneen ne, jotka oikeasti paikalla olivat. Veteraanien ääni on ymmärrettävistä syistä jo suurimmaksi osaksi vaiennut, sillä nuorimmatkin alkavat olla jo satavuotiaita. Toteutus olisi ehdottomasti kaivannut erillisen kertojan, joka aina ennen veteraanin puheenvuoroa olisi taustoittanut vallitsevan yleisen tilanteen karttakuvineen päivineen. Nyt katsojan vain odotetaan tietävän jo ennakkoon, mistä on kyse, ja missä kulloinkin ollaan. Katson olevani melkoisen hyvin perillä toisen maailmansodan tapahtumista Suomen osalta, mutta silti jouduin katsellessa selaamaan verkkoa taustatietojen perässä.

Toinen ongelma liittyy siihen, että käsillä olevaa tarinaa elävöitetään vääränlaisella kuvamateriaalilla. Esimerkiksi kerrottaessa kesän 1944 panssaritaisteluista saatetaan näyttää syksyistä oravaa puussa tai poikasiaan ruokkivia lintuja. Tällainen ratkaisu hankaloittaa varsinaisen asian seuraamista.

Kolmas ongelma on, että hyvin harvoin haastateltavaa esitellään edes jonkinlaisen tittelin avulla. Tunnistin joukosta kirjailijana kunnostautuneen Reino Lehväslaihon, joka palveli jatkosodassa panssarimiehenä. Ketään muuta en sitten tunnistanutkaan, mutta kaipa he joko kirjailijoita, historioitsijoita tai muuten vain veteraaneja olivat.

Poltettu kylä -dokumentti pahentaa edellä kuvattuja ongelmia vielä lisää, sillä kolmea erillistä tarinoitsijaa eivät liity toisiinsa oikein mitenkään. Kaikissa on kyse partisaanien hyökkäyksen kohteeksi joutuneista siviileistä, mutta maantieteellistä sijaintia ei ole haluttu kartasta näyttää. Toteutuksesta jää ehkä tahattomasti mielikuva, että "no kyllähän te kaikki tämän jo tiedätte muutenkin". Todennäköisesti emme tiedä.

DVD on mukava pieni julkaisu, joka kannattaa poimia esimerkiksi kirjastosta mukaan. Sellaisena se puolustaa paikkaansa oikein hyvin. Kyse on varmasti niistä viimeisistä dokumenteista, joissa ovat äänessä ihan oikeat veteraanit.