Psyko 100th Anniversary Edition

Muistan kuinka lapsena vanhemmat kielsivät katsomasta Alfred Hitchcockin Psykoa, kun se näytettiin televisiosta. Seuraavana päivänä koulussa ei sitten muusta puhuttukaan, joten livahdin päivän päätteeksi salavihkaa kaverin luo. Surisevan VHS-nauhan pyöriessä ihmettelin, mikä tässä nyt on niin kauhean pelottavaa. Lopulta menetin mielenkiintoni ja raina jäi kesken. Vasta aikuisena opin ymmärtämään Psykon arvon: pelon ja ahdistavuuden luomiseen ei tarvita ämpärikaupalla verta tai hienoja erikoistehosteita. Tärkeintä on hyvä tarina ja ennen kaikkea kuinka se kerrotaan.

Kolmikymppinen Marion Crane on tyytymätön elämäänsä. Heikkona hetkenä hän kavaltaa työnantajaltaan 40 000 dollaria, ostaa auton ja lähtee pakoon. Naista aletaan tietenkin etsiä, ja jäljet johtavat syrjässä olevalle motellille. Paikkaa pyörittää miellyttävä mies nimeltä Norman Bates. Jotain näyttäisi kuitenkin olevan vialla, mutta tarkkaa syytä on vaikea nimetä. Erikoista on ainakin se, kuinka julmasanaisesti Norman Batesin äiti poikaansa kohtelee.

Kuvallinen kerronta on alusta loppuun mestarillista. Ainutkaan otos ei tunnu täytteeltä tai vahingolta, ja jokainen kuvakulma on juuri täsmälleen sellainen kuin sen on tarkoituskin olla. Katsojalle välittyy vaikutelma elokuvasta, joka on pienintä piirtoa myöten harkittu ja suunniteltu. Rytmitys säilyy jatkuvasti rauhallisena, mutta siitä huolimatta kohoavan jännityksen voi suorastaan aistia. Ainoa hivenen erikoinen ratkaisu on loppukohtaus, jossa "homman nimi" kerrotaan pitkänä monologina. Muun rainan huomioon ottaen olisin odottanut visuaalisempaa käsittelyä. Toisaalta ehkä kaiken nähtyään katsoja haluaakin vain kuulla selityksen ilman lisävihjailuja.

Näyttelijäsuoritukset ovat samanlaisia kuin koko muukin elokuva: maltillisia ja hyvin harkittuja. Anthony Perkinsin Norman Bates jää tietenkin parhaiten mieleen. Yleensä leffoissa henkilöhahmojen vaikuttimet ovat ainakin suunnilleen selvät, mutta motellinpitäjän syvin olemus pysyy hämäränä loppuratkaisuun saakka.

Teräväpiirtokäsittely on tehnyt Psykolle hyvää. Kuva on kirkas ja selkeä, mutta merkittävin bonus on lisämateriaaleissa. Mukana on useitakin dokumentteja itse elokuvasta ja Hitchcockin merkityksestä elokuvahistoriassa. Mukaan on laitettu myös mainoksia, trailereita ynnä julisteita ja valokuvia. Blu-rayn katseltuaan ei enää tarvitse lähteä nettiin kaivamaan lisätietoa Psykosta.

Psyko on miltei täydellisen onnistunut elokuva. Yhdessä ja samassa teoksessa ovat mukana kaikki ne keinot, joilla elokuvasta saa vangitsevan ilman seksiä, väkivaltaa ja räjähdyksiä.