Professor Layton vs. Ace Attorney

Sekä silinterihattuinen professori Hershel Layton että tähtiasianajaja Phoenix Wright ovat olleet tahollaan Nintendon kannettavien laitteiden kulmakiviä jo vuosien ajan. Nerokkaat ja hienosti kannettavaan ympäristöön sopivat pelimekaniikat ovat omillaan tuoneet unohtumattomia tarinoita, kiperiä ongelmia ja lukuisia ratkaistuja mysteerejä pelaajien riemuksi.

Siksi lähtötilanne Professor Layton vs. Ace Attorneyyn onkin hieman kimurantti. Hattupäinen professori on parhaimmillaan kiperien ongelmien ratkaisemisessa ja piikkitukkainen Wright puolestaan syyttömien ja syyllisten paljastamisessa. Näiden kahden maailman ja voimakkaan persoonan yhteensovittaminen ei ole yksinkertaista.

Jollain hämärällä tavalla peli kuitenkin onnistuu tavoitteessaan. Tarina kertoo myyttisestä, taikakirjan sisällä sijaitsevasta Labyrinthian maasta, johon molemmat sankarit apureineen imaistaan. Peliosuudet hyödyntävät mainiosti molempien hahmojen parhaita ominaisuuksia ja esimerkiksi Laytonin pistämättömästä päättelykyvystä on monesti oikeudenkäyntien aikana yllättävää apua. Useimmiten tarinaa vuorotellaan siten, että toisessa osiossa Layton ratkoo omia ongelmiaan ja seuraavassa istutaan sitten oikeussalissa. Rytmitys toimii hienosti.

Tarina itsessään on mielenkiintoista seurattavaa ja on synkistä piirteistään huolimatta varsin humoristinen. Noitavainojen teemalla leikittelevä kertomus tosin pysähtelee aika ajoin. Vielä 7 pelitunnin jälkeen eteen tulee vaiheita, joissa uusia pelimekaniikkoja selitetään juurta jaksain. Välillä taas pysähdytään puoleksi tunniksi jaarittelemaan joutavia. Tarpeeton tyhjäkäynti syö muuten mainion tarinan tehoa. Aina paikka paikoin turhia keskusteluja skippailee vain menemään, jotta pääsisi joskus oikeasti pelaamaankin.

Peliosuudet itsessään ovat onneksi laahaavan jauhamisen arvoisia. Harmaita aivosoluja joutuu hieromaan paikoitellen tosissaan, ja etenkin Wrightin osuuksista saadaan pelkällä kontekstin muutoksella uusia juttuja irti. Ratkaisuja on mietittävä lähes aina laatikon ulkopuolelta ja Labyrinthian maailman omalaatuiset säännöt tuovat pohdiskeluun kimurantin, mutta miellyttävän lisänsä. Layton-osuuksien puzzlet ovat tuttu sekoitus helppoja ja hauskoja pikkuongelmia sekä pirullisen vaikeita aivonnyrjäyttäjiä.

Audiovisuaalinen anti on melkoista karkkia. Jopa 3D-ominaisuuksista otetaan irti varsin hienoja maisemia ja tyylikkäitä efektejä, joten kolmiulotteisuutta pitääkin pitkästä aikaa päällä ihan mielellään. Ääninäyttelyt, musiikit ja muut ovat totutusti laatujälkeä, ja jopa pelien omalaatuinen tunnelma on saatu vangittua kokonaisuuteen hyvin, vaikka omillaan pelihahmojen maailmoissa on jopa rankastikin tunnelmaeroja.

Muuten laadukas paketti kompastuu ainoastaan turhaan tyhjäkäyntiin, jota on kieltämättä paljon. Tarinasta olisi voitu saada reilulla tiivistämisellä kompaktimpi paketti, jolloin peliä olisi helpompi suositella myös sarjoihin ensimmäistä kertaa tutustuville.

Professor Layton vs. Ace Attorneyn kokonaisuus on mainiota fanipalvelusta sarjansa jo tunteville, eikä ongelmia tyhjäkäynnin ulkopuolella ole osoitettavissa oikeastaan ollenkaan. Omalaatuinen paketti tekee siis mitä lupaa ja tekee sen juuri niin kuin haluaa keneltäkään lupia kyselemättä.