Professor Layton and Pandora's Box

Professori Layton ei ehdi paljon lepäilemään laakereillaan. Edellisestä mysteeristä ei ole ehtinyt kulua kuin hetki, kun postissa saapuu jo uudelta seikkailulta tuoksuva kirje. Professorin vanha ystävä tohtori Andrew Schrader kirjoittaa saaneensa käsiinsä Pandoran lippaan. Lippaan avaajan huhutaan kuolevan, mutta Schraderin uteliaisuus on liian suuri. Kirjeessään hän pyytää Laytonia jatkamaan työtänsä, mikäli hän sattuisi kuolemaan. Pahat aavistukset alkavat kalvaa Laytonia, joka kiirehtii avustajansa Luken kanssa tohtori Schraderin luokse. Valitettavasti he saapuvat liian myöhään, sillä tohtori on kuollut, Pandoran lipas varastettu ja ainoa jäljellä oleva johtolanka on revennyt junalippu.

Laytonin ja Luken matka murhaajan perässä on kaikkea muuta kuin aivoton ja lyhyt. Matkalla kohdataan mielenkiintoisia tyyppejä, jänniä juonenkäänteitä ja hirvittävä määrä erilaisia pulmia. Vaikka suurin osa pelistä kuluu pulmia pähkäillessä, ei juonenkuljetus onnu missään vaiheessa. Peli etenee tasaisesti kuin höyryjuna ja tapahtumia on ilo seurata.

Professor Layton and Pandora's Box onnistui hurmaamaan minut myös toteutuksellaan. Ulkoasu on sarjakuvamaisuudessaan karun hieno ja sopii peliin erittäin hyvin. Välivideot ovat näyttäviä anime-pätkiä ja ääninäyttely on osunut kohdalleen. Varsinkin Laytonin ylihienostunut englantilainen korostus on hauskan kuuloista ja sopii tällaiselle hienolle herrasmiehelle mainiosti.

Professor Layton and Pandora's Boxissa on runsaasti pulmia: niitä löytyy yli 150 kappaletta. Suurin osa pähkinöistä perustuu loogisuuteen, mutta mukana on myös yksinkertaisia sokkelotehtäviä ja Tetrismäisiä palikansiirtelyitä. Nautittavimpia tehtäviä ovat ehdottomasti leijonanosan puzzleista muodostavat päättelytehtävät, sillä niissä vaaditaan teräviä hoksottimia ja kykyä ajatella asioita monilla eri tavoilla. Mukana on myös muutamia suoranaisia kompia, mutta ne toimivat vain mukavina välipiristeinä. Vähäisemmässä roolissa olevat palikka- ja labyrinttitehtävät antavat harmaille aivosoluille ansaitun hengähdystauon, mutta varsinkin sokkelot tuntuivat päälle liimatuilta. Onneksi näitä tehtäviä ei ole pelissä liikaa, joten ne eivät tunnu missään vaiheessa liian rasittavilta.

Professor Layton and Pandora's Box ei ole kuitenkaan pelkkää ongemanratkontaa, sillä mukana on myös kolme hauskaa minipeliä, joissa päästään ulkoiluttamaan todella läskiä hamsteria, kasaamaan rikkoontunutta kameraa ja kehittelemään erilaisia teesekoituksia. Nämä pienet pelit eivät todellakaan ole ajanhukkaa, sillä niiden läpäiseminen auttaa saamaan enemmän irti päätarinasta.

Kaiken kaikkiaan uusin Layton oli erittäin mukava tuttavuus. Oli hauskaa pelata pitkästä aikaa peliä, joka ei prameile ollenkaan, vaan osoittaa kuuluvansa käsikonsolipelien kärkikastiin pelkän sisältönsä vuoksi.