Prince of Persia: The Lost Crown aloittaa vuoden 2024 paukkuvasti Ubisoftin tallista

Prince of Persia ei ole viime vuosina loistanut. Uutta osaa ei ole saatu aikoihin, ja The Sands of Time Remake on juuttunut jonnekin. Tammikuussa 2024 julkaistaan kuitenkin Prince of Persia: The Lost Crown, ja on aika katsoa ennakkoon, mistä onkaan kyse.

The Lost Crown on niin sanottu 2,5-ulotteinen peli, jossa pelaaja on soturi Sargon ja Immortals-ryhmittymän jäsen. Käskynä on matkata ajassa pulaan joutuneeseen vuoristotukikohtaan pelastamaan Persian prinssi. Toisin sanoen nyt ei pelata lainkaan Persian prinssillä itsellään. Pelattavuus on niin sanottua Metroidvaniaa, jossa loikitaan ja taistellaan keräten matkan varrella uusia aseita ja työkaluja. Näillä sitten päästään uusille alueille, ja matka jatkuu.

Valittu tyyli toimii. Kenttäsuunnittelu on mahtavaa ja tuntuu Prince of Persialta. Vastaan tulee ansoja, ympäristön asettamia vaaroja, pulmia ratkottavaksi, tavallisia pahiksia, isoja pomoja ja sivutehtäviäkin kerättävän lisäroinan ohella. The Lost Crownilla on keskeinen tarinansa käänteineen, ja ajan kanssa maailma muuttuu yhä mielenkiintoisemmaksi. Sargon on kiinnostava itsekin. Juonen suurimmat paljastukset saattavat tuntua ennalta arvattavilta, jos on pelannut pidempään tämän lajityypin pelejä. Immortals-ryhmittymä koostuu joukosta varsin ainutlaatuisia sotureita, jotka sitten ovatkin kätevästi pomovastuksia. En tokikaan ennakon perusteella osaa sanoa, kohdataanko pelissä pomoina koko Immortalsin joukkio, mutta yksi ainakin.

Tarina on isossa roolissa, mutta myös maailman tutkiminen ja taistelumekaniikka hoitavat hommansa. Mount Qaf on mystinen paikka, joten edessä on ihmisiä salamurhaajina unohtamatta isoa joukkoa erilaisia hirviöitä. Kohdattavat vastukset riippuvat yleensä alueesta, jolla kulloinkin ollaan. Luvassa on mahtavia kaupunkeja ja tiheitä metsiä, ja jokaisella alueella on omat salapaikkansa. Pelaajan on hyödynnettävä ajan manipuloimiskeinoja päästäkseen uusille alueille unohtamatta kiipeilyä ja aseenkäyttöä pulmailuissa. Ympäristön tutkiminen on varsin suoraviivaista, eikä pulman ratkaisua tarvitse kovinkaan kauaa miettiä.

Taistelumekaniikka vaatii oman annoksensa osaamista. Tempo on nopea, ja pahikset armottomia. Kaikki kuitenkin rullaa sujuvasti lukemissa 60 fps, ja taisteluissa on syvyyttä. Hyökkäysyhdistelmät yhdessä erikoiskeinojen kanssa puhumattakaan nuolien ampumisesta kauempaa tarjoavat paljon mahdollisuuksia hoitaa taistelut. Jokaisella pahiksella on oma hyökkäysmaneerinsa, joten luvassa on haastavaa ja palkitsevaa taistoa.

Hahmonkehitystä ei ole unohdettu. Niitä tavallisempia ovat terveysmittarin kasvattaminen, mutta kerättävät Time Crystalit valuuttana parantavat Sargonin aseita ja käytössä olevien amulettien tehoa. Amuletit ovat käytännössä niitä perk-kykyjä, ja valittavana on joukko erilaisia parannuksia omaan pelaamiseen.

Muutaman tunnin pelaamisen perusteella huomasin, että tahti kerätä Time Crystaleja oli liian tasainen, ja näin päivitykset tuntuivat enemmänkin uusilta kivoilta kikoilta kuin aidosti pelattavuutta parantavilta. Sekin on sanottava, ettei grafiikka tee juuri vaikutusta. Tavallisesti pelatessa kaikki näyttää mukavalta, mutta kameran tarkentaessa lähemmäksi kaikki menettää loistonsa ja yksityiskohtansa. Onkin selvää, että Ubisoft on panostanut saadakseen pelin rullaamaan Nintendo Switchillä.

Prince of Persia: The Lost Crown näyttää siis aloittavan vuoden 2024 hyvissä merkeissä. Lajityyppiään se ei aio uudistaa, mutta suurin osa tärkeistä osista on paikoillaan. Luvassa on sujuvaa, nopeatempoista, palkitsevaa ja hauskaa pelattavaa.