Ensimmäinen Portal oli poikkeuksellinen peli. Yhtä lailla fanien ja kriitikoidenkin ylistämä peli yhdisti loistavasti fysiikkapohjaisen ongelmaratkaisun ja ensimmäisen persoonan seikkailun. Ainoa valituksen aihe oli pelin reilun kolmen tunnin pituus. Toisaalta tiiviin paketin ansiosta peli oli täyttä asiaa, eikä mitään turhaa ollut mukana. Kirpeä huumori virkisti mieltä, kun taas yllätyksellinen ja yksinkertainen juoni piti pelaajan varpaillaan koko pelin ajan. Valvella oli totisesti kova työ edessään jatko-osan kanssa. Portal 2:n kanssa kysymys ei ollut enää kylkiäisestä, ja sisältöä luvattiin täysihintaisen pelin edestä.
Valve ei onneksi ole firma, joka lähtisi soitellen sotaan. Kovien odotusten tuoma haaste on otettu vastaan avosylin ja tuloksena on peli, joka epäilemättä kuuluu vuoden parhaimpien joukkoon ja on ensimmäisen osan arvoinen jatko-osa. Ei ole väliä, onko ykkösosaa pelannut vai ei. Portal 2 tutustuttaa pelaajat sopivan rytmikkäästi pelin saloihin unohtamatta asioita, jotka tekivät Portalista niin arvostetun.
Portal 2 juonesta ei kannata kovin paljoa paljastaa. Yllätyksellisyys on Portalin hienoimpia ominaisuuksia. Mitä vähemmän tietää ennakolta, sitä parempi. Ykkösestä tuttu mykkä päähahmo Chell on taas kuvioissa, ja pitkän stasis-unen jälkeen pelaaja huomaa olevansa edelleen vankina Aperture Sciencen "rikastuttamiskeskuksessa". Ja mitä olisikaan tiedekeskus ilman tekoälykuningatartaan GlaDOSia. Tällä kertaa mukaan mahtuu myös toinen tekoäly Wheatly, joka debytoi pelissä brittiläisen koomikon Stephen Merchantin äänittämänä.
Hahmomäärillä ei mässäillä, mutta ne, jotka ovat mukana, toimivat loistavasti. On suorastaan hämmästyttävää, että pääasiassa radion välityksellä kommunikoivat teköälyhahmot nousevat esiin persoonallisempina ja ihmismäisimpinä kuin oikeat näyttelijät monissa Hollywood-elokuvissa. Vaikka Merchantin otteissa välittyy paikoin hieman yliyrittämistä, on Portal 2:n ääninäyttely ja äänimaailma musiikkeineen loistavasti toteutettu.
Pelin tarina on ykkösen tavoin erittäin lineaarinen, mutta se ei menoa haittaa. Yllätyksiä, käänteitä ja sattumuksia riittää niin, ettei eteneminen käy kertaakaan tylsäksi. Tarina avautuu jälleen pääasiassa radion kautta kuuluvien viestien ja nauhoitusten muodossa. Pelin aikana selviää jos jonkinmoista niin Aperture Science -teknologiayhtiön kuin sen perustajan Cave Johnsonin käänteistä sekä tietysti GlaDOS -teköälyn alkuperästä.
Portal 2:ssa juoni ei kuitenkaan ole pääasia, vaan vain kermainen kuorrutus päällä. Mehukas ydin koostuu maanmainiosta ongelmanratkaisusta ja kaunistelematta herkullisimmasta kenttäsuunnittelusta mitä olen pitkään aikaan maistanut. Vaikka pelin pulmissa ja tiloissa on kyse periaatteessa aina siirtymisestä paikasta A paikkaan B, on mukaan saatu mahtavasti vaihtelua. Tämä koskee yhtä lailla ympäristöjä kuin ratkaisutapoja. Kliinisistä huoneista ulospääsy oli suuri suosikkini. Vaikka selkeästä maalista ei aina ollut varmuutta, peli ei koskaan ole epäreilu. Portal 2:n maisemissa rosoisuutta riittääkin edeltäjäänsä enemmän. Aika ei ole kohdellut Aperturen tutkimuskeskusta hellävaraisesti ja ilman "taloudenhoitajaansa" paikat ovat varsin mullin mallin.
Aivonystyröitä koetteleva pelimekaniikka pyörii tietysti edelleen sinisiä ja oransseja portaaleja luovan aseen (Aperture Science Handheld Portal Device) ympärillä. Yksinkertaisilla teleporteilla ohitetaan kuitenkin vain yksinkertaisimmat esteet, ja Portal 2 on tupaten täynnä uusia metkuja, joiden ansiosta pähkinät ovat vaikeampia avata. Mukana on esimerkiksi lasersäteiden ohjailua, valtavia hyppyjä mahdollistavia ponnistusalustoja, kovavalosiltoja ja monia muita, joita en halua paljastaa ja pilata ennakkoon. Ehdotin suosikkini olivat kuitenkin putkista valuvat eriväriset mönjät, joiden avulla pystyi muun muassa lisäämään pintojen kimmoisuutta tai vähentämään kitkaa.
Pulmien monimuotoisuus ja vaihtelevuus ovat ihailtavan laaja-alaista. Vaikeustaso on myös kohdallaan. Ensimmäisen pelin veteraaneille pelin alkupuolisko saattaa olla helpohko, mutta loppupuolella harmaita aivosoluja koetellaan varmasti myös kokeneillakin pelaajilla. Portalin suurin vahvuus onkin - oli kyseessä helppo tai vaikea pulma - uuden löytämisen ja keksimisen ilo. Kun ratkaisukeino etenemiseen pitkän pähkäilyn jälkeen löytyy, on fiilis paikoin suorastaan orgastinen. Eikä pelattava tällä kertaa lopu kesken niin pian kuin edeltäjässään. Yksinpelissä vierähti noin yhdeksän tuntia, ja pelasin sen läpi yhden päivän aikana. Suorittamani pikajuoksu ei kuitenkaan tehnyt oikeutta pelille. Teki suorastaan pahaa ohittaa moni mielenkiintoinen paikka ilman lisätutkimuksia.
Yksinpeli ei onneksi ole kaikki, mitä uusi Portal tarjoaa pelaajille. Tällä kertaa peliä pääsee pelaamaan myös kaverin kanssa yhteistyöpelimuodossa. Co-opin tehtävät on nimenomaan suunniteltu kahdelle pelaajalle, joten ne ovat täysin erillinen lisä yksinpeliin nähden. Sooloseikkailu kannattaa kuitenkin ehkä pelata läpi ennen kaveripelin aloittamista. Tarina nimittäin avaa samalla näppärästi taustoja co-opin kahden robottitestaajan osalta.
Kaksinpeli tuntui aluksi haastavalta, sillä kommunikointi on todella tärkeässä asemassa. Onneksi peli tutustuttaa uudetkin testaajat tähän sopivan pehmeästi. Pitemmälle pelattuna pulmissa riittää haastetta ja monimutkaisia kommervenkkejä. Ajoitus ja yhteispeli on kaiken A ja O, eikä se onnistu ilman hyvää viestintää. Peli onnistuu samalla televisiolla konsoleilla sekä tietysti myös netin tai lähiverkon välityksellä niin PC:llä kuin television matolaatikoilla.
Kaksinpeli on loistava lisä Portaliin. Vaikka ehdin lähinnä vain raapaista sen mahdollisuuksia, on siitä vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa. Sama koskee myös koko Portal 2:n kokonaisuutta. Pelattavuus on yksinkertaisesti huippuluokkaa. Pelattavaa riittää niin sisällön kuin vaihtelevuuden suhteen sekä yksin- että kaksinpelissä oivallisesti, ja aivopähkinät ovat muutenkin mainioita. Ainoiksi pieniksi ärsyttäväksi asioiksi pelissä nousevat tönköt latausruudut, joita on varsin tiuhassa. Ne keskeyttävät muuten hienosti soljuvan pelin turhan jyrkästi.
Portal 2 on loistava taidonnäyte Valvelta. Peli ei aliarvioi pelaajia ja täyttää fanien odotukset 100-prosenttisen varmasti. Pikkuasioista voi valittaa, mutta en epäile väittää, että kyseessä on yksi vuoden parhaimpia pelejä. Peli tarjoaa makeaa mahan täydeltä ja jättää silti toivomaan entistä enemmän lisää. Onneksi peli, saavutuksineen ja salaisuuksineen, tarjoaa uudelleenpelattavuutta ruhtinaallisesti.