Port Royale 4

Pitkäpartaiseen ikään ehtinyt Port Royale -sarjan uusin osa ei jää pelkästään PC-pelaajien huviksi, sillä se seilaa viimeinkin myös kotikonsoleille. Pelissä seilataan Karibian auringossa 1500-luvun jälkipuoliskolla, jolloin Espanja, Englanti, Alankomaat ja Ranska päättävät kukin lähteä nauttimaan etelän runsaista hedelmistä. Runsaat luonnonvarat tarjoavat lähes rajattomasti mahdollisuuksia vaurastua kaupankäynnillä, eikä yksittäinen kauppias juuri piittaa siitä, kenen pussista ne rahat lopulta kaivetaan. Maiden osalta näin ei kuitenkaan ole, vaan kaikki halajavat itselleen ne parhaat ja mehukkaimmat palat Karibian antimista. Niinpä valtioiden välisiä sanakiistoja painotetaan ajoittain kolikoiden sijaan tykkien kuulilla. Ja tämä on se aika ja paikka, johon pelaaja heitetään luomaan itselleen tulevaisuutta. Tapahtuuko se sitten kaupankäynnillä, sotimisella, vaiko ryöstöretkillä, se on jokaisen ratkaistava itse.

Toisin kuin vaikkapa Sid Meierin piraattipelissä, Port Royalissa ei ohjasteta yksittäistä laivaa. Toki niinkin voi tehdä, mutta sillä tavalla eteneminen on todella hidasta. On parempi vain ostaa laivoja, asettaa niille kauppareitit ja antaa tekoälyn huolehtia lopusta. Rahan virratessa kirstuun voi ostaa sitten lisää aluksia ja tehdä uusia reittejä. Tämän kasvun myötä alun yhtä reittiä sahaavat pari paattia kasvavat pelin kuluessa kymmeniin reitteihin, ja yli sataan alukseen. Lopulta huomasin istuvani valtavan imperiumin peräsimessä, jonka päivittäiset tuotot laskettiin tuhansissa.

Kaupankäynnillä menestymistä selittää se, että Port Royale 4 on pohjimmiltaan taloussimulaattori. Kaikki pyörii erilaisten hyödykkeiden kysynnän ja tarjonnan ympärillä, mihin pyritään vastaamaan luomalla oma kauppalaivasto hoitamaan tavaran roudausta paikasta toiseen. Jokaisella kaupungilla on käytännössä samat vaatimukset, jotka monipuolistuvat sitä mukaa mitä suuremmaksi kaupunki kasvaa. Pienempiin kyliin rahdataan pääasiassa viljaa, banaaneja ja vihanneksia, kun taas suuremmat kaupungit haluavat näiden lisäksi myös rommia, vaatteita, erilaisia luksusesineitä ja niin edelleen. Kukin maa haluaa myös viedä osan Karibian antimista vanhaan maailmaan, jossa kaivataan kipeästi puuvillaa, kahvia, kaakaota ja tupakkaa. Näiden raijaamisesta ei välttämättä saa järisyttäviä voittoja, mutta niillä saa mainetta maan hallitsijan silmissä. Se miten nämä tuotteet hankkii, on pelaajasta kiinni. Tavaroita voi esimerkiksi yrittää ryöstellä muilta kauppiailta, tai sitten voi käydä kauppaa ja kehittää omia tuotantolaitoksia. Itse päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Kaupankäynnin lisäksi omia tulovirtojaan voi kasvattaa perustamalla erilaisia viljelmiä tai tuotantolaitoksia. Talouspeleissä tuotantoketjut ovat yleensä tärkeässä roolissa, ja sama pätee myös Port Royale 4:ään. Tuotantoketjun alkupään tuotteista ei kääritä samanlaisia voittoja kuin pitkälle jalostetuista tuotteista. Sen sijaan että tyytyisi kuljettamaan vain sokeria ja puuta, kannattaa rakentaa tislaamoja, jotka muuttavat nämä aineet rommiksi. Samalla tavalla puuvillasta kannattaa luoda ensin kangasta ja sitten vaatteita. Ovelat kauppiaat luonnollisesti hankkivat mahdollisimman paljon tuotantoketjun osasia itselleen, jolloin raha monistuu ketjun aikana.

Kaupunkien kasvuun ei riitä kuitenkaan pelkästään niiden vaatimusten täyttäminen, vaan niitä täytyy aktiivisesti kehittää. Tässä voi luottaa tekoälyyn, mutta paremmin homma hoituu ostamalla maan hallitsijalta oikeudet jonkin kaupungin hallinnoimiseen. Sen jälkeen kaupungin kehittämisen vastuu jää pelaajan harteille. Pelkät tuotantolaitokset eivät riitä, vaan kansa vaatii myös kapakoita, kirkkoja ja nättejä puistoja. Eri rakennukset saattavat tuottaa läheisille muille rakennuksille bonuksia, joten optimoinnista pitäville luvassa on myös näpertämistä.

Pelkän kaupankäynnin ja numeroiden murskauksen lisäksi mukana on myös pieniä roolipelimäisiä elementtejä, sillä mainetta hankkimalla eri maat myöntävät pelaajalle erilaisia oikeuksia. Niiden avulla voi vaikkapa saada luvan tislaamoiden rakentamiselle, tai palvelukseensa voi hankkia kapteeneja. Heitä onkin hyvä olla palkkalistoilla, sillä kapteeneja tarvitaan siinä vaiheessa, kun merirosvo haluaa viedä kauppiaittesi tuotteet, tai kun vieras valtio päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä sotimisella.

Taistelut käydään aina laivueiden kesken erilisellä kartalla, joka on jaettu kuusikulmioihin. Rymistely on täysin vuoropohjaista. Omalla vuorollaan laivalla voi liikkua ja ampua. Sopivasti asemoitu laiva voi täräyttää jopa kummankin laidan tykkinsä vastustajiin. Valittavana on myös erilaisia ammuksia sen mukaan, haluaako upottaa laivan vai harventaa sitä puolustavaa miehistöä. Miehistöä kurmottamalla laiva on helpompi yrittää vallata, jolloin voi ryöstää itselleen sen ruumassa lymyävät aarteet. Ammusten lisäksi käytössä on erilaisia erikoiskykyjä, jotka riippuvat sekä kapteenista että käytettävistä laivoista. Näiden avulla omia laivoja voi esimerkiksi korjata, vastustajan voi sitoa paikoilleen vuoroksi tulinuolien avulla, oman laivan voi piilottaa savupilveen ja niin edelleen. Kokonaisuutena taisteleminen on mielestäni kaikista vaihtoehdoista huolimatta hieman liian yksinkertaista, sillä siinä ei oteta huomioon esimerkiksi tuulen suuntia. Kahinat eivät tunnu siltä miltä merisotimisen pitäisi tuntua, sillä kaikki paatit voivat suhata miten haluavat.

Ulkonäöltään peli on nätti ja vähäpuheinen. Enimmäkseen meren sinistä ja viidakkojen vehreyttä tuijotellaan korkealta, mutta halutessaan toimintaa voi mennä tarkastelemaan lähes maanpinnalle. Yhdestä asiasta narisen pelin ulkoasussa, ja se on erilaisten rakennusten samanlaisuus. On hyvin vaikeaa hahmottaa, mikä rakennus on pelkästään sen ulkonäön perusteella, sillä kaikki ovat lähes identtisen näköisiä puurakennuksia. Itse erotin ne pelkästään niitä kuvaavasta tekstistä. Äänipuolella kuunnellaan enimmäkseen taustamusiikkia, laineiden liplatusta, viidakon mökää ja myrskyjen ärjyntää. Taisteluissa sitten tykit jylisevät ja miehet huutavat, mutta suurimmaksi osaksi meno on äänten osalta hillittyä.

Kokonaisuutena Port Royale 4 on hyvä taloussimulaattori. En suosittele sitä merirosvouspelejä halajavalle, sillä se puoli on vähän lapsenkengissä. Taistelut ovat siihen liian köpöisiä, ja parempaa sotimista näkee esimerkiksi Sid Meierin pelissä. Mukana on myös aarteenmetsästystä, mutta samalla tavalla kuin sotiminen, sekin tuntuu aika vaisulta. Mutta mikäli et halaja Jack Sparrow'n saappaisiin, ja koet että nautit enemmän kaupankäynnistä ja talouspeleistä, niin siinä tapauksessa Port Royale 4:lle kannattaa antaa mahdollisuus.