Vaikutelmani mukaan Game Freakin Pokémon Scarlet/Violet ei onnistunut niin hyvin kuin olisi voinut. Teknisesti kehno avoimen maailman luonto oli samaan aikaan aiempaa eläydyttävämpi ja henkilökohtaisempi kuin aiemmin. Samaan aikaan avoin rakenne tarkoitti sitä, että eteneminen oli epäselvää, koska tiettyihin paikkoihin oli tarkoitus mennä ensimmäiseksi. Ensimmäinen laajennus The Hidden Treasure of Area Zero - The Teal Mask onnistui pitämään hyvät ominaisuudet ennallaan, ja samalla rajoittamaan niitä huonoja ominaisuuksia. Toinen laajennus The Indigo Disk voi siis hyvinkin parantaa entisestään. Pääsin testaamaan noin tunnin ajan uutta laajennusta The Pokémon Companyn Britannian päämajassa.
The Indigo Disk ei tarjoa oikeastaan mitään uutta. Merenalainen terraario on jaettu neljään erilliseen alueeseen, joka kieltämättä on varsin mahtava. Kuitenkin varsinainen kenttäsuunnittelu on hyvin samanlainen kuin Paldea, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Jäisille huipuille voi kavuta, ja hypätä kelluville jäävuorille. Hiekkarannoilla voi oleilla, ja samoilla kivisillä jyrkänteillä unohtamatta ruohoisia maisemia. Mieleen tulee vanhempien Pokémon-pelien Safari Zones.
Jokainen uusi alue on väärällään uusia ja tuttuja taskuhirviöitä kerättäväksi. Isoin juttu on se aloitus-Pokémon, jotka vaikuttavat varsin harvinaisilta. Taskut eivät siis tule olemaan väärällään Squirtleja ja Chikoritoja, mutta vastaan tulee myös alueellisia muunnelmia riippuen siitä, missä sattuu samoilemaan. Keräilijöillä onkin syytä iloon, ja suurin osa taskuhirviöistä on jo valmiiksi tasolla 60, joten ne saa heti omaan joukkoon tappelemaan.
The Indigo Disk on aidosti laajennus, johon mennään vasta aivan lopuksi. Pelaajalla täytyy olla käytössään vahva ja monipuolinen tiimi, jos haluaa kaiken tehdä. The Teal Mask keskittyi enemmän tarinaan ja villeihin Pokémoneihin, kun taas The Indigo Diskissä vastaan asettuu tuttuja kouluttajia, kuten Carmine unohtamatta aivan uutta Elite Fouria.
The Indigo Disk haluaa tarjoilla aitoa uutta haastetta, ja samalla vedota nostalgiaan. Huonoina puolina on kuitenkin ne samat asiat kuin mitä muistetaan laajennuksesta The Teal Mask peruspelistä nyt puhumattakaan. Pinnat ovat ajoittain hyvinkin alhaisella resoluutiolla, epävakaita ja ruudunpäivitys on ajoittain traagisella tasolla. Game Freak ei vain näytä saavan tekniikkaa toimimaan.
Jos siis peruspeli tai The Teal Mask on pelattu, on jo valmiiksi hyvä käsitys siitä, mitä Game Freak on tarjoamassa joulukuussa, kun The Indigo Disk julkaistaan.