Pokémon Scarlet/Violet on se sama Pokémon kuin aina ennenkin

Kaikki ei odotetusti ole täydellistä Pokémon Scarlet/Violetissa, mutta se uuden taskuhirviön nappaamisen tuottama taika on edelleen tallella. Kokoelman kartuttaminen ja olioiden kouluttaminen on edelleen pelin ydin, ja muutenkin varsin vähän on muuttunut. Tuntuukin, että kehittäjät haluavat kokeilla, miten pitkään on mahdollista julkaista pelejä samalla muotilla ilman tarvetta muutokseen.

Grafiikka on aikansa elänyttä, eikä vuonna 2022 julkaistun Pokémonin pitäisi näyttää näin rujolta. Rahaa Pokémon kerää Mikki Hiireen verrattavia määriä, joten pieni parannus ulkoisella puolella olisi toivottavaa. Ja huolimatta ala-arvoisesta grafiikasta myös ruudunpäivitys tökkii jatkuvasti. Kameran liikuttaminen pelihahmon ympärillä juoksemisen aikana rasittaa silmiä ruudun repeilyn vuoksi.

Eräs uusi ominaisuus on avoin maailma, jota pääsee tutkimaan mielensä mukaan Pokémon Legends Arceus -pelin malliin. Vapaus mennä mihin haluaa, on vapauttavaa, ja matkantekoa nopeuttaa moottoripyörämäinen liskohirviö Koraidon. Pokémonien sisällyttäminen osaksi pelimekaniikkaa juuri tällä tavalla on hieno juttu.

Nämä yhdeksännen sukupolven Pokémonit ovat varsin siistejä. Toiset ovat tietenkin parempia kuin toiset, mutta uusien olioiden tapaaminen on aina yhtä jännittävää. Sama koskee myös sitä, millaisiksi taskuhirviöt ajan kanssa kehittyvät.

Pelissä on siis uusia taskuhirviöitä ja uusi pelialue, joten tämä vaatii myös uuden kikan taisteluihin. Edellisen pelin Dynamaxing oli "ihan jees", mutta nykyinen Terastallizing ei sitä ole. Moista voi käyttää vain kerran ennen uutta vierailua Pokécenterissä. Ajatuksena on ladata lisää voimaa Pokémonin tekniikoihin, ja samalla päähän ilmestyy hölmö kristallihattu. Toivottavasti Mega Evolution tekee pian paluun: jokainen uusi peli ei tarvitse uutta hullutusta taistelumekaniikkaan.

Taistelumekaniikkaa on päivitetty nykyaikaan, mutta on se silti edelleen todella hidas. Pokémon Scarlet/Violetissa taistelun alkaessa siirrytään erilliseen pelitilanteeseen, jossa kameraa voi liikuttaa tilanteen yllä. Muuten taisteleminen on samanlaista kuin ennenkin. Liikeanimaatiotkin ovat kovin tuttuja menneisyydestä. Kaikki tuntuu kovin hitaalta ja kaikkea muuta kuin sujuvalta.

Selfieitä voi ottaa, ja onhan se hienoa.

Siirtymä avoimen maailman tutkimisesta taistelutilanteeseen pitäisi olla saumaton eikä niin, että peli erikseen jäätyy hetkeksi taiston alkaessa. Kaiken huippuna niin oman pelihahmon kuin vastustajankin tappeluasento on yleensä kesken vielä tässä vaiheessa. Muut vuoropohjaiset pelit ovat hoitaneet asian paljon paremmin jo vuosien ajan.

On jo aika saada Pokémoniin ääninäyttely. Loputtomien tekstien lukeminen ilman äänitehosteita alkaa käydä vanhaksi. Moinen johtaa siihen, että ajoittain pelissä ei kuulu mitään ääntä pitkään aikaan, ja pelaaja vain katselee tekstin rullaamista ruudulla.

Kaiken kaikkiaan mikään ei ole Pokémonissa muuttunut. Nautin ajastani pelin parissa, vaikka Game Freakin haluttomuus modernisoida tuttua kaavaa alkaa enenevässä määrin ärsyttää. Melkein minkä tahansa muun nykyaikaisen pelin pelaaminen Pokémonin rinnalla korostaa vanhentuneisuutta.

Pokémon Scarlet/Violet näyttää pysyvän koossa ilmastointiteipillä ja halvalla liimalla, mutta pysyy se silti koossa. Ainakin toistaiseksi.