Pokémon Pokopia ennakossa, Animal Crossingin kaltainen, mutta vähemmän seisonta-aikaa

Kun Nintendo alkaa astua ulos mukavuusalueeltaan, tietää, että mitä tahansa voi tapahtua. Pokémon on pitkään ollut sarja, joka on joistakin mielenkiintoisista spin-offeista huolimatta kamppaillut irti laatikkokuvioistaan ja löytänyt uusia tapoja välittää peli-iloa. Viime aikoina näyttää kuitenkin siltä, että Nintendo on tajunnut, mikä aarre heillä on ja että he voivat käyttää maailmankuuluja taskuhirviöitään luodakseen pelikokemuksia, joissa ei ole kyse vain "Gotta catch 'em all" -pelistä, vaan ne voivat olla paljon muutakin. Pokémon Pokopia on viimeisin esimerkki tästä kääntyvästä trendistä, jossa Nintendo on päättänyt ottaa inspiraatiota Animal Crossingin viihtyisästä ja luovasta asetelmasta tuottaakseen pelin, jossa keskitytään miellyttävien ympäristöjen luomiseen sinulle ja Pokémon-ystävillesi.

Ensimmäinen asia, joka tapahtuu, kun kaksi tuntia Pokopiassa alkaa, on se, että herään luolassa. Huomaan heti, etten ole yksin, vaan seuranani on professori Tangrowth-niminen Pokémon, joka kertoo minulle, että kaikki elävät olennot, sekä ihmiset että Pokémonit, ovat kadonneet maailmasta ja että hän on ainoa jäljellä oleva. Äkillinen läsnäoloni on siis kuulemma jotain täysin ainutlaatuista. Vielä oudompaa on se, että ihmisestä huolimatta olen myös Pokémon, tarkemmin sanottuna muotoa muuttava Ditto, joka on ottanut vanhan kouluttajani muodon. Ulkonäköni määrittelevä suhteellisen yksinkertainen hahmonluoja ei ehkä ole kaikkein kehittynein, eikä hahmoni siksi tunnu aivan yhtä henkilökohtaiselta kuin esimerkiksi Animal Crossingissa, mutta tämä saattaa muuttua, kun Pokopia julkaistaan muutaman viikon kuluttua.

Esittelyn jälkeen minulle näytetään Pokopiassa oleskeluni näyttämönä toimiva avoin pelimaailma, joka on synkkä paikka, täynnä rikkaruohoja ja ankeita ympäristöjä. Yhtäkkiä törmään kuitenkin uuteen yksilöön, korkeassa ruohikossa väijyvään Bulbasaurukseen. Toinen Pokémon! Nyt meitä on kolme! Sen lisäksi, että uusi ystäväni näyttää minulle, että maailma ei ehkä olekaan niin vailla elämää kuin aluksi luulimme, hän opettaa minulle myös, miten voin kasvattaa uutta ruohoa hetkessä, mikä on yksi monista tärkeistä kyvyistä, jotka ovat ratkaisevia, kun autiosta ympäristöstä tehdään parempi paikka. Uudella taidollani voin luoda kotoisampia nurmikkoalueita, jotka houkuttelevat pian uusia ystäviä kasvavaan taskuhirviöjoukkoomme.

Koska olen Ditto, muodonmuutoskykyni tekee minusta hyvin vastaanottavaisen uusien taitojen oppimiselle, ja kun tapaan yhä useampia erityyppisiä Pokémoneja, kerään itselleni yhä uusia kykyjä. Esimerkiksi Squirtle opettaa minua suihkuttamaan vettä, Hitmonchan opettaa minulle, kuinka murskata kiviä, ja Scyther opettaa minulle, kuinka pilkkoa puuta. Istuttamalla uusia kasveja ja poistamalla rumia kivikasoja maailmasta tulee paljon miellyttävämmän näköinen, mutta samalla kerään myös paljon tietoa siitä, mitkä ympäristöt houkuttelevat uusia Pokémon-tyyppejä. Esimerkiksi neljän ruohotupsun ryhmä puun vieressä riittää houkuttelemaan Pidgeyn, kun taas rantakadun nopea muokkaaminen tuo Slowpoken paikalle hetken kuluttua.

Kun uudet Pokémonit liittyvät kasvavaan keidakkeeseen, nykyiset asukkaat alkavat pyytää minulta erilaisia palveluja vastineeksi uusista kyvyistä tai rakennusmateriaaleista. Sisätilojen ja erilaisten esineiden suunnittelu on myös tärkeä osa Pokopiaa tavalla, joka muistuttaa sen toimintaa Animal Crossingissa. Tämä tarkoittaa, että minut lähetetään jatkuvasti erilaisille sivutehtäville rakentamaan lisää vempaimia tai keräämään uusia esineitä, mikä tekee tutkimisesta luonnollisen osan kokemusta. Yksi tehtävä johtaa minut uuteen maailman osaan, josta löydän uusia Pokémoneja, mikä aktivoi uuden tehtävän, ja niin se vain jatkuu. Pelin parissa viettämäni ajan aikana en koskaan kokenut tekemisen puutetta, vaan tuntui aina siltä, että minulla oli kaksi tai kolme projektia käynnissä samaan aikaan.

Hieman yli 90 minuutin pelaamisen jälkeen on aika kokeilla moninpelitilaa. Yhdessä tanskalaisen toimittajan ja kahden norjalaisen vaikuttajan kanssa minut siirretään uudelle saarelle, jossa yhteinen tehtävämme on rakentaa uudelleen raunioitunut vanha Pokémon-keskus. Meille kerrotaan, että tähän tarvitaan paljon materiaaleja ja kaksi erityyppistä taskuhirviötä. Joku, jolla on hyvä lihasvoima ja joku toinen, jolla on tulenhengityskyky, ja käsittääkseni suurempien rakenteiden rakentaminen toimii juuri näin. Pelaajana esitän suunnitelman, ja minun on koordinoitava työtä rekrytoimieni asukkaiden kesken. Ennen pitkää onnistumme löytämään Charmanderin ja Machopin, jotka käyttävät keräämiämme materiaaleja hyväkseen, ja hetkessä olemme pystyttäneet ensimmäisen rakennuksemme. Se on hauska tapa kokea Pokopia yhdessä, sillä tuntuu, että meillä on hyvä mahdollisuus koordinoida kasvavan yhteisömme rakentamista tavalla, joka muistuttaa hieman sitä, miten se voisi toimia esimerkiksi Minecraftissa. Opimme myös, että Pokopia mahdollistaa pilvipelaamisen siinä määrin, että nykyisen maailman "omistajan" ei tarvitse olla verkossa, jotta muut pelaajat voivat hypätä mukaan pelaamaan. Tämä tuo mieleen, miten se toimii jaetulla Minecraft-palvelimella, jossa projekti kuuluu kaikille eikä vain yhdelle isäntäpelaajalle.

Visuaalisesti se, mitä Pokopiasta näin, oli todella kotoisaa, ja Nintendo hyödyntää jälleen kerran tapaansa luoda kauniita ja värikkäitä pelikokemuksia rajallisella laitteistolla. Ihmisenä pelaaminen on myös hauska luova valinta, varsinkin kun on kyse pelin monien käytettävissä olevien voimien käyttämisestä. Se, kuinka käteni muuntuvat Scytherin kynsiksi halkaistakseni puun tai kuinka voin muuttua kokonaan erittäin söpöksi versioksi Dragonitesta ja liukua naapurisaarelle, auttaa luomaan leikkisää estetiikkaa, joka ruokkii uteliaisuuttani siitä, mitä Dittoni oppii seuraavaksi. Myös musiikki on todella miellyttävää.

Pokopiasta jäi mieleeni kokemus, joka muistuttaa hyvin paljon Animal Crossingia, mutta hieman nopeammassa tahdissa ja vähemmän seisonta-aikaa. Aina tuntuu olevan jotain tekemistä, ja pelissä on valtava viihtyisyys, joka johtaa mielestäni pitkiin pelisessioihin lämpimän peiton alla talvipimeässä, matkoilla tai oikeastaan milloin tahansa, kun tuntuu siltä, että haluaa kokea Pokémonit uudella ja luovalla tavalla. Odotan innolla lisätietoja, kun Pokémon Pokopia julkaistaan 5. maaliskuuta.