Pokémon Legends Arceus

Pokémon Legends Arceus on peli, jota voi parhaiten kuvata yhdistelmäksi uusia ja vanhoja elementtejä. Kyseessä ei kuitenkaan ole perinteinen Pokémon-sarjan peli, mutta ei myöskään perinteinen sivuaskel eli spinoff. Peli sijoittuu Sinnohin alueelle, ja mukana ei ole puhelimia, rautateitä tai muitakaan moderneja kotkotuksia. Pokémon Legends Arceus sijoittuu 1800-luvulle, ja nimellä Hisui tunnettu alue on melkein tutkimatonta erämaata Jubilife Villagen aitauksen ulkopuolella.

Odotetusti kylä toimii pelaajan päämajana. Game Freak onkin siirtänyt tuttuja asioita uuteen ympäristöön. Esimerkiksi taskuhirviöitä ei ole varastoituna tietokoneelle, vaan ne jolkottelevat vapaina niityllä. Pokémart-puodit on korvattu pienillä katukauppiailla. Jubilife Village on myös Galaxy Expedition Teamin koti. Kyseessä on poppoo, joka on omistautunut Pokémonien tutkimukselle. Pelaajana uusi tulokas tempautuu mukaan joukon Survey Corpsiin tutkimaan lähialuetta napaten jokaisen kohtaamansa Pokémonin.

Aiemmissa peleissä ei koskaan ole ollut erityistä tarvetta koota Pokédexiä täydelliseksi. Pokémon Legends Arceuksen maailmassa Hisuin alueen ihmiset ovat vasta aloittaneet taskuhirviöihin tutustumisen, joten kaikki lisähavainnot ovat tervetulleita. Toisin sanoen Pokémoneja paitsi kerätään, myös tutkitaan. Pokédexin kartuttamisesta palkitaan muun muassa rahalla, Pokepalloilla ja marjoilla. Samalla karttuu se oma Galaxy Rank, jota tarvitaan tarinassa etenemiseksi.

Hisuin alueella ei ole teitä tai polkuja osoittamassa tietä uusille alueille. Peli tarjoileekin kaikkiaan viisi isoa maa-aluetta. Maisemat ovat vaihtelevia aina lumisista vuorista vihreisiin niittyihin saakka. Samoilevat Pokémonit tuntuvat olevan luonnollinen osa maisemaa. Pokémon Legends Arceus vaikuttaa olevan parhaimmillaan käsikonsolimuodossa pelattuna. Lyhyt piirtoetäisyys ja yksinkertaiset tekstuuripinnat hoitavat asiansa, mutta eivät missään nimessä tee vaikutusta. Mitään ylimääräistä tehostetta ei ole näkyvissä, ja se on suuri hukattu tilaisuus. Silti Pokémon Legends Arceus on jotain uutta ja hienoa, mutta ei samalla tavalla kuin esimerkiksi The Legend of Zelda: Breath of the Wild.

Ulkoisiin puutteisiin ei välttämättä kiinnitä huomiota, sillä pelaaja on aina kiireinen sen varsinaisen pelaamisen kanssa. Päätarinan ohella mukana on mittava valikoima sivutehtäviä, joista suurin osa liittyy Pokémonien nappaamiseen. Parhaissa sivutehtävissä on määrä tunnistaa tietty Pokémon hämärien vihjeiden - tai sumean valokuvan - perusteella.

Pelaajan saamien palkkioiden ohella tehtävien suorittamisella on vaikutus ihmisyhteisöön. Kampaaja saattaa innoittua Pokémonista työssään aivan uudella tavalla, ja esimerkiksi Geodude on kätevä apuri maatöissä. Tarinassa eteneminen avaa myös uusia mahdollisuuksia nikkarointiin ja liikkumiseen. Oman kylän kasvaminen on tyydyttävää seurattavaa. On kuitenkin sanottava, että monet tehtävät tuntuvat olevan silkkaa täytettä. Toisin sanoen vaihtelua voisi olla enemmänkin.

Game Freak ansaitsee kiitosta siitä, että se on onnistunut hiomaan pelikokemuksen lähes täydelliseksi. Pieniä tai heikkoja Pokémoneja voi nyt napata ilman erillistä taistelua hiipimällä niiden lähelle ruohikossa, tai viskaamalla Pokepallon niiden päälle. Marjoilla houkuttelemalla tai takaapäin iskemällä nostaa merkittävästi nappaamisen todennäköisyyttä. Kuitenkin ajoittain se perinteinen taistelu on ainoa tie eteenpäin.

Ydinpelattavuus ei ole muuttunut. Jokainen Pokémon voi oppia enintään neljä tekniikkaa, ja eri elementit ovat heikkoja toisia vastaan, ja vahvoja toisia vastaan. Logiikka vastaa hieman kivi-paperi-sakset-peliä. Pokémon Legends Arceus kertoo pelaajalle, mitkä tekniikat ovat toimivia vastassa olevalle Pokémonille. Taistelut ovat varsin suoraviivaisia, sillä edistyneempiä vivahteita on poistettu. Nyt esimerkiksi Pokémonilla ei ole kannossa erillistä esinettä, eikä kaksi taskuhirviötä voi taistella samalla puolella kerralla.

Toisaalta villit Pokémonit ja ajoittain toiset kouluttajat osaavat kyllä hyökätä joukolla kimppuun. Silloin on oltava tarkkana kahdelle uudelle hyökkäystyypille agile ja strong. Strong tekee enemmän vahinkoa (mutta on hitaampi), kun taas agile mahdollistaa useamman hyökkäyksen tekemisen sarjassa nopealla tahdilla (mutta tehty vahinko on vähäisempi). Tällainen pieni lisäulottuvuus on omiaan luomaan tyydyttävän taistelujärjestelmän.

Se suurin parannus on kuitenkin se, miten vauhdikkaasti taistelut alkavat, ja miten nopeasti ne loppuvat. Taistot käydään juuri siinä, missä vastustaja kohdataan. Näin paranee paitsi immersio, myös pelin tempo nopeutuu. Hyökkäysanimaatiot ovat nekin yksinkertaisia mutta tehokkaita.

Yksityiskohtien puutteesta huolimatta pelimaailma tuntuu aiempia pelejä mielenkiintoisemmalta tutkia. Lisäksi mukana on paineen tuntu hyökkäävien villien Pokémonien vuoksi. Pelaajan akrobaattiset kyvyt tulevat käyttöön raivostuneiden taskuhirviöiden kanssa. Taistelu sinänsä ei ole kovinkaan mielenkiintoinen, sillä pelaajan täytyy vain väistää hyökkäykset ja tyynnytellä vihua. Kun taisto on ohi, tulee elikosta kätevä ratsu. Näin pääsee liikkumaan vedessä, korkeilla vuorilla ja lopulta lentämäänkin.

Lyhyesti sanottuna Pokémon Legends Arceus on hyvä peli. On silti sanottava, että pettymys on edessä, jos Pokémon-pelien nautinto on menneisyydessä koostunut ainoastaan taskuhirviöiden nappaamisesta ja tarinan seuraamisesta. Tarina on pelisarjassa selkeimmin rakennettuja pitkään aikaan, ja aiheina ovat niin ihmissuhteet kuin Pokémonien ja ihmisten keskinäiset suhteet olematta kuitenkaan liiaksi moralisoiva. Harmillisesti tarina kerrotaan latteiden henkilöhahmojen, tylsien välivideoiden ja tunteita herättämättömien pahiksien voimin. Kenenkään persoona tai kohtalo ei kiinnosta, ja ennen pitkää tarinasta on hankala pysyä kärryillä. Jos siis haluaa pelata tarinaa seuraten, kannattaa valita vaikka Monster Hunter Stories 2: Wings of Ruin. Siinä pelissä kun on mukana ääninäyttelykin, joka taas Pokémon Legends Arceuksesta puuttuu.

Verkkopelin antina on perinteisesti ollut omien taskuhirviöiden kehittäminen lähes täydellisiksi juurikin niitä taistoja varten. Tätäkin puolta on suoraviivaistettu, sillä varsinaisia verkkotaistoja ei ole. Kavereiden kanssa voi kuitenkin vaihtaa Pokémoneja. Tätä ominaisuutta en kuitenkaan päässyt kokeilemaan arviota tehdessäni. Pokémon Legends Arceus lisää mukaan kourallisen uusia Pokémoneja, jotka ovat yleensä ratsuja.

Pokémon Legends Arceus tuntuu kokoelmalta erilaisia tyylejä ja vaikutteita, ja se varsinainen oma näkemys tuntuu puuttuvan. Kuitenkin nyt pelattuani voin sanoa, että tarjolla on kuitenkin yksi tyydyttävimpiä kokemuksia koko pelisarjassa. Pelattavuus on sujuvaa ja liikkuminen suoraviivaistettua, joten tylsää on ani harvoin. Aina ei tietenkään ole hauskaa, ja sivutehtävät toistavat itseään.