PlayStation Move - ensimmäiset pelit

Se kulki nimellä Wand, joku väitti että se on sittenkin Arc, toisaalla vihjailtiin paketissa lukevan Gem - mutta lopulta huhujen takaa paljastui PlayStation Move, Sonyn vastine Nintendon Wiille ja Microsoftin tulevalle Natal -kameraohjaukselle. GDC-messuilla Sony esitteli uutukaisensa tekniikan ja virallisen nimen lisäksi myös ensimmäiset pelit.

Tekniikan osalta Move koostuu kaukosäätimen/deodoranttipullon/vibraattorin mallisesta kapulasta, jonka päässä olevan väriä vaihtavan pallon liikkeitä PlayStation Eye -kamera seuraa. Kapulassa on Home-nappi sekä ne klassiset neljä symbolinappia, jotka tunnemme vanhastaan Sony-ohjaimista - peukalo taas lepää kapulan Move-napilla. Joihinkin peleihin käytetään myös Sub controller -aliohjainta, joka muistuttaa Wiin nunchuckia. Langattomasta kakkosohjaimesta löytyy analogitikku, ristiohjain sekä kaksi hartianappia. Molemmat ohjaimet saavat virtansa ladattavista litium-akuista.

Viimekädessä laitteita kuitenkin myydään pelien voimalla, ja siksi Sony esittelikin Moven ensivalikoiman GDC:ssä. GR pääsi tutustumaan peleihin San Fransiscossa ja raportoi vaikutelmista joko näppituntuman tai demokuvien osalta.

• Socom 4
Socom 4 on hiljattain käännetty tukemaan Move-ohjausta, vaikka peliä voi pelata myös DualShock 3:lla tai Sixaxisilla. Peli käyttää sekä Move-kapulaa että aliohjainta ja sen ohjausratkaisu tuo mieleen The Conduitin tai Metroid Prime 3:n tapaisissa Wii-toimintapeleissä käytetyt ratkaisut (Socom on kolmannen peroonan peli). Kokemus kuuluu olevan sujuva, mutta hektisemmät hetket pistävät luomaan kaipaavia katseita perinteisen ohjaimen suuntaan.

• Sports Champions
Sports Champions on ilmiselvästi erikseen Movelle suunniteltu peli, jonka selvä tavoite on kaapata osa Wii Sportsin menestyksestä. Pelaajille on tarjolla pingistä, gladiaattorikisoja, jousiammuntaa ja rantalentopalloa, ja pelin suunnittelu keskittyy kevyeen pelailuun sekä lyhyisiin pelihetkiin. Grafiikka on kehittyneempää kuin Wii Sportsissa ja gladiaattorikisat antavat esimakua siitä, mhin rankemmissa peleissä voitaisi mennä. Ohjaus vaikuttaa hyvin toimivalta ja peli tarjoaa lystejä mahdollisuuksia myös kaksinpeliin, joten Sports Champions vaikuttaa lupaavalta vaikka ilmassa onkin kalkeeripaperin käryä.

• The Shoot
Ei liikeohjainta ilman kevyträiskintää, tai niin Sony näyttää ajatelleen The Shootin kohdalla. Kuten hengenheimolaisensa House of the Dead: Overkill sekä Resident Evil: Umbrella Chronicles, peli tarjoaa liikkuvan ensimmäisen persoonan ampumaradan, jossa tavoitteena on suolata vastaan kirmaavat kevytvihulaisten vyöry mahdollisimman sutjakkaan tahtiin. Ero Wii-peleihin syntyy siitä, että PlayStation Eye -kameran liikeseuranta antaa pelaajan myös väistellä vihollisten luoteja liikkumalla sivusuunnassa. Ensikatsauksella The Shoot ei näyttänyt mitenkään mullistavalta, ja sekä grafiikka että pelisyvyys hyötyisivät vielä hiomisesta.

• Motion Fighter
Lapsilta kiellettyä osastoa edustaa Motion Fighter, nyrkkitappelupeli jota on ryyditetty rutisevilla leukaluilla, reiluilla nenäverenvuodoilla ja tribaalitatuoinneilla. Pelaaja voi suunnitella oman pugilistinsa (vaatteet, kehityyppi, tatuoinnit jne.) ja sitten siirtyä pistämään pataan tekoälyn tai toverin ohjaamaa vastusta pääasiassa mustavalkoisilla, graffitintäytteisillä areenoilla. Perusiskut aktoivoidaan varjonyrkkeilemällä ja ohjainnappeja painamalla käyttöön saa erikoisliikkeitä kuten vastustajan kalloon tarttumisen. Peli on Sonyn mukaan vasta 20% tienoilla kehitysprosessissa, Sony kertoi.

• TV Superstars
Tätä jokseenkin antennipäistä peliä voisi luonnehtia Gladiaattorien ja kierojen tosi-TV-kisailujen risteymäksi. Peli koostuu erilaisista TV ohjelmista, kuten muotiohjelma nimeltä Frockstar ja esteratakikkailu Lets Get Physical. Hämärät tehtäväsuoritukset, kuten pyörivän rullan päällä ruokseminen samalla kun pitäisi myös maalata taulua, kuulostavat lupaavalta bilepelikonseptilta ja ohjaus oli miellyttävän reaktiivista ainakin sen mukaan mitä messulattialla saimme kokeilla. Lystinä yksityiskohtana pelaajat voivat kuvata itsensä Eye-kameralla ja pistää pelihahmoille pelaajien omat kasvot. Itsensä ampuminen katapultilla kohti maalia on luonnollisesti hauskempaa, jos sen voi tehdä omalla naamallaan.

• EyePet
Tämä turboahdettu tamagochi on vanhastaan tuttu julkaisu, eikä reseptiä paljoa Movelle muuteta. Perusversiossa pelaajan hoivattavana on outo mutta kiistattoman söpö apinaotus, joka vaatii sekä hoitoa että leikitystä. Olennainen ero on, että Move-tuki antaa pelaajan esimerkiksi pestä lemmikkiään käyttäen Move-kapulaa käsisuihkuna. Kuten aikaisemmat EyePet -julkaisut, tämäkin on suunnattu ensisijaisesti pienemmille pelaajille - mutta se ei estä myös aikuisempia pelaajia adoptoimasta omaa virtuaaliapinaa.

• Move Party
Move Party on - yllätys - bilepeli, joka herättää vahvoja nostalgiaviboja taannoisista Eye Toy -peleistä. Move-ohjauksen myötä minipeleihin saadaan kuitenkin paljon tarkempi ohjaus. Itse saimme kokeilla kampausminipeliä, jossa piti stailata pojan tukka paitsi kampauksen myös tarkan värjäyksen osalta, mutta peleistä löytyi myös kärpästen lätkintää ja pallokalojen puristelua. Saattaa osoittautua lystiksi, mutta läheisempi tuttavuus on tarpeen ennen tuomion antamista.

Noin ylipäätään Sonylla näyttäisi olevan käsissään monipuolinen valikoima, jonka pitäisi vedota moniin erilaisiin yleisöihin. Vaikka moni peli herätti vahvoja Wii-viboja, tämä ei missään nimessä ole huono juttu. Jäämme odottamaan syksyä ja mahdollisuutta ottaa Move-kapula käteen ja pistää pelit kunnon koetukselle.