Pikmin 4 on liian tuttu ja turvallinen

Nintendo on tunnettu lukuisista omaperäisistä ja kummallisista hahmoista peleissään, joista Pikminit ovat oiva esimerkki. Nämä huvittavat sipulipäät ovat päässeet auttamaan planeetalleen haaksirikkoutuneita pelaajia jo useaan kertaan. Pelisarjan neljäs osa ei tarinaltaan juuri muutu aikaisemmasta mutta tuo kuitenkin uusia ominaisuuksia itse pelaamiseen.

Kapteeni Olimar on vaihteeksi haaksirikkoutunut tuntemattomalle planeetalle. Ympäri planeettaa levinneet aluksen osat on kuitenkin pitkälti jo saatu haalittua kasaan ja juuri löydetty radio auttaa lähettämään hätäkutsun avaruuden halki. Hätäviesti otetaan vastaan ja pelastusjoukot lähetetään liikkeelle. Yllättäen myös pelastusjoukot haaksirikkoutuvat samaiselle planeetalle ja ryhmän uusimman tulokkaan harteille jää niin pelastajien kuin Kapteeni Olimarin saattaminen turvan.

Pikmin 4:n tarina on jo huvittavan ja samalla epäkiinnostavan samanlainen aikaisempiin sarjan peleihin verrattuna. Seikkailun lähtökohdat eivät sisällä yllätyksiä mutta toisaalta, Pikmin onkin aina ollut enemmän haasteita tarjoava kuin juonta seuraava kevyt strategiapeli. Sarjan neljäs osa ammentaakin uusia hahmoja ja ominaisuuksia pelaajan avuksi planeetan moninaisia haasteita vastaan.

Pelin selkeä tavoite laittaa pelaajan etsimään haaksirikkoutumisen uhreja ja avaruusaluksen osia, esteitä ja vaaroja kuhisevalta planeetalta ja sen luolista. Ohjattavan pelastustiimin jäsenen ulkonäkö on nyt ensimmäistä kertaa vapaasti muokattavissa annetuista vaihtoehdoista. Heti alusta lähtien pelaajan apuun rientää koiraolio, joka osaa muun muassa vetää raskaita esteitä tieltä ja kaivaa tavaroita käskyttämällä. Todellinen avustus pelastustöihin tulee kuitenkin sipulimaisten Pikminien muodossa, joiden monet eriväriset joukot osaavat auttaa pelaajaa tehtävässään monin eri keinoin.

Kolmannen persoonan perspektiivistä seurattava hahmo on aika kaukana näkökentässä, jättäen pelaajalle hyvin tilaa nähdä myös ympäristöä kameraa vapaasti pyöritellen. Pelastettavien hahmojen lisäksi, kirjavat alueet on täytetty esimerkiksi kerättävillä esineillä, erilaisilla luonnon mineraaleilla ja Pikmineillä. Löydetyt asiat vaativat Pikminejä tai apurikoiraa talteen keräämistä varten, eikä monipuolisia esteitä tai vihollisiakaan kukisteta ilman apureita. Pelaajan pitääkin organisoida monipäistä apujoukkoaan erilaisiin tehtäviin ja tehdä päätöksiä resurssien keräyksen ja pelastustöiden välillä rajallisen päivänvalon aikana. Koska annetut tehtävät ovat osittain riippuvaisia toisistaan, tasapainoilu oleellisen tekemisen kanssa yhdistettynä rajalliseen aikaan antaa pelille kevyttä strategista pohjaa. Alkuun meno on selkeää ja helppoa, mutta kun Pikminien joukot kasvavat ja monipuolistuvat ja tarvittavan tavaran määrä moninkertaistuu, pelistä kehkeytyy varsin tiivistunnelmainen organisointinaputtelu erilaisine haasteineen.

Löydetyn tavaran hyödyntäminen on oleellinen osa onnistunutta pelastustehtävää. Pelaaja voi muun muassa korjata hajonnutta alustaan ja täten laajentaa etsintöjään mutta myös kehittää hahmonsa tai tämän avustuskoiran ominaisuuksia, kyhäillä tehtäviä helpottavia työkaluja tai vaikka kasvattaa auttavien Pikminien määrää.

Pääpeli on oikeastaan yksin pelattavissa, johon toinen pelaaja voi tulla avustamaan osittain esimerkiksi vihollisten kukistamisessa. Pikmin 4 kuitenkin sisältää myös erillisen aarteiden keruuseen keskittyvän haasteosion, jota voi pelata itsekseen tai kaveria vastaan samaiselta sohvalta.

Pikmin 4:n nojatessa pitkälti aikaisempien sarjojen ilmeeseen, olisi se kuitenkin tarvinnut pientä päivitystä. Siinä missä Pikminit ovat suloisia touhuajia, pelin ihmishahmot ovat tunkkaisuudessaan vedetty kuin suoraan tshekkoslovakialaisesta nukkeanimaatiosta 70-luvun lopulta. Tyylit eivät istu yhteen ja niitä erottaa vielä entisestään ihmishahmojen jäykkä ja fyysisesti rajoittunut liikeanimointi typerästi heiluvine käsineen. Alueet ovat sentään miellyttävän värikkäitä ja sopivan rikkaita yksityiskohtineen luomaan uskottavan maailman seikkailuun. Switch Oled pyörittää peliä ongelmitta mutta lataustauot ovat häiritsevän pitkiä.

Nintendo tuppaa yleensä suuntaamaan pelinsä koko perheen pelattavaksi, mutta Pikmin 4 vääntyy jo hieman liiaksikin lapsellisuuden puolelle. Yksinkertaisen ilmeen ohella, hahmojen puheet ovat Simsmäistä jokellusta, kun dialogia suolletaan ruutuun tekstin muodossa ihan kyllästymiseen saakka. Varsinkin muutaman ensimmäisen tunnin aikana tuntuu, että itsestään selvää ja naiivia löpinää joutuu lukemaan huomattavasti enemmän kuin mitä pelaamaan pääsee. Musiikki on kuin suoraan neljävuotiaille suunnatusta lastenohjelmista tuttua karnevaali-iloittelua, eivätkä ääniefektitkään juuri yksinkertaisesta piippailusta ja kolinasta eroa. Täytyy kuitenkin mainita, että Pikminien äheltäminen erilaisten tehtävien pariin on aika suloista kuunneltavaa.

Pikmin 4:n ei luulisi jättävän kovimpia faneja kylmäksi mutta itse kyllä olen sitä mieltä, että kokonaisuutta olisi voinut neljänteen osaan jo kaikkien näiden vuosien jälkeen uudistaa hieman reilummalla kädellä. Muutamat uudet apurit, visuaaliset kikat ja ominaisuudet eivät vielä riitä antamaan kokonaisvaltaista kuvaa täysin uudesta pelistä ja ennemminkin Pikmin 4 tuntuu vanhan klassikon ehostetulta uusintaversiolta. Pikminien parissa puuhailu on edelleen hauskaa touhua, kunhan tekstien lukemiselta pääsee pelaamaan ja pelin monipuolisuus saa pysymään menossa kiinni tunnista toiseen, vaikka pelin yleistunnelma onkin häiritsevän lapsellinen. Olitpa pelisarjan fani tai ensikertalainen aiheen parissa, kyllä Pikmin 4:ään kannattaa kaikesta huolimatta tutustua.