Philips 278M1R

Philips julkaisi syksyllä kaksi uutta Momentum-sarjan näyttöä, jotka eroavat toisistaan niin koon kuin teknisten ominaisuuksien osalta. Uutuudet ovat 55-tuumainen high-end-näyttö 558M1RY (4K, 120 Hz, VA, HDR1000) ja 27 tuuman perusmalli 278M1R (4K, 60 Hz, IPS, HDR400). Gamereactor sai näytöistä testiin jälkimmäisen, jonka testaaminen tuntuukin varsin luontevalta, sillä myös edellinen testissä ollut näyttö, AOC U27P2, on merkittävimmiltä ominaisuuksiltaan (27", 4K, 60 Hz) Philipsiä vastaava.

Odotukset Momentum-sarjalle ovat varsin korkealla, sillä pari vuotta sitten testattu iso 4K-monitori, Philips 436M6VBP, mykisti koollaan (43") ja valovoimallaan (HDR1000) tyystin. Olin jo vuonna 2018 pelannut useamman vuoden ainoastaan 120 Hz+ pelinäytöillä ja olin täysin varma, että en enää koskaan palaisi PC-pelikäytössä 60 hertsin paneeleihin. Mutta niinpä vain kävi, josta kiitos kuuluu ruutukoon luomalle immersiolle, joka yhdistettynä hulppeaan HDR-efektiin käänsi kelkan virkistystaajuuden osalta vielä kertaalleen taaksepäin. Viimeisen vuoden aikana markkinoille on saapunut myös muiden valmistajien suuria 120 Hz+ 4K-näyttöjä, jollaista olen itsekin käyttänyt viime keväästä saakka. Vuoteen 2021 siirtyminen 60 Hz monitorin kanssa PC-käytössä tuntuu kiistatta varsin vanhanaikaiselta.

Näytön virkistystaajuus ilmoitetaan hertseinä eli se kertoo, kuinka monta kertaa sekunnissa näyttöpaneeli kykenee päivittymään eli piirtämään näyttöalueen pikseleihin näytönohjaimelta ohjatun kuvan. Niin PC kuin uudet konsolit (PS5, Xbox Series X) kykenevät yli 60 ruudun kuvanpäivitykseen 4K- eli resoluutiolla 2160p. Jos peli pyörii nopeammin kuin 60 kuvaa sekunnissa 60 Hz virkistystaajuuden näytön kanssa, on tiedossa näytön virkistystaajuudesta aiheutuva pullonkaula. Näytönohjaimen piirtämät ylimääräiset ruudut eivät pehmennä pelikokemusta, sillä näyttö ei kykene tekemään päivityksiä virkistystaajuuden osoittamaa hertsimäärää useammin. Jos ihan tarkkoja ollaan, korkeampi ruudunpäivitys pienentää muutamilla millisekunneilla syöttöviivettä (input lag), mutta kokemus on kiistatta miellyttävämpi korkean virkistystaajuuden pelinäytöllä tilanteessa, jossa pelikone pystyy syytämään yli 60 ruutua sekunnissa.

Näytön kokoaminen ja käyttöönotto on helppoa. Metallinen runko vakuuttaa ensikosketuksella, mutta kulmakarvat nousevat välittömästi hämmästelemään jalan muotoa. Se tulee hieman paneelin näyttöpintaa ulommas, siis katsojaa lähemmäs, mutta samaan aikaan tasapainotuksen vuoksi se on varsin syvä. Tämä tarkoittaa, että näyttö jää minimissäänkin noin 20 cm päähän seinästä, jos näytön jalkaa käyttää eikä näyttöä kiinnitä VESA-kiinnikkeellä (100 x 100 mm) seinään tai muuhun telineeseen. Toisaalta hyvänä puolena jalka ei ole laisinkaan liitäntöjen edessä, joten kaapelit saa vedettyä juuri niin siististi kuin haluaa.

Liitäntöjen puolelta tarjolla on yksi DisplayPort 1.2, kaksi HDMI 2.0:sta, kolme USB-A 3.2:sta, yksi USB-B 3.2 sekä 3,5 mm RCA-liitäntä ulos. Näytössä on myös 5 W sisäänrakennetut kaiuttimet, minkä avulla retropelaaminen sujuu varmasti, mutta muuhun äänitoistoon en sisäänrakennettuja näyttökaiuttimia itse käyttäisi.

Näyttöä hallitaan oikean laidan takana olevan ilotikun avulla. Valikko on aikaisemmista Momentum-malleista tuttu ja ajaa asiansa. Käyttöliittymä on nopea navigoida, mikä ei viime vuosikymmenen alkupuolella ollut Philipsien kanssa itsestäänselvyys. Ilotikun painallus toimii myös virtanappulana, mikä ei näyttöä käynnistäessä ole ongelma, mutta näytön sammuttaminen kismittää, sillä painiketta joutuu painamaan useamman sekunnin pohjassa ennen kuin se sammuu.

60 Hz 4K IPS-paneeli toistaa värit suorastaan erinomaisen hyvin suoraan pakkauksesta. Kuvanlaatu vakuuttaa myös mustan osalta, ja katselukulmat ovat hyvät. Testiyksilössä valovuoto on muuten huomaamatonta ja pikselien valaisu kauttaaltaan tasaista, mutta vasemmasta yläreunasta pilkistää testiyksilössä pieni kirkkaampi alue. Kuten marraskuussa 2020 testatun AOC:n 60 Hz näytön kanssa, 4 ms G2G -pikselivasteajan kanssa 60 Hz virkistystaajuus käy selvästi rajaavammaksi tekijäksi kuin pikselien vastenopeus.

Erikoisuutena näytön takana on runkoon integroituja ledejä, jotka tuovat Philipsille tutun Ambiglow-ominaisuuden mukanaan. Ambiglowia käyttäessä näyttö reagoi reaaliajassa näytettävään kuvamateriaaliin, ja värjää taustaledivaloin huonetta epäsuoralla valolla riippuen siitä, mitä värejä näytöllä toistetaan ja missäkin kohdassa. Ominaisuus on oletuksena pois käytöstä, ja valaisuefektin kirkkaudelle on tarjolla useampi asetus. Yksinkertainen ratkaisu on toimiva, ja epäsuora valo on kieltämättä tyylikkään näköistä illan pimentyessä. Ledien määrä on suhteellisen vähäinen, ja jopa yksittäisten ledien värien vaihtumisen huomaa hieman turhankin selkeästi, jos siihen kiinnittää huomiota. Mitä kauempana näyttö on seinästä, sen huomaamattomampaa värin vaihtuminen on.

Philips mainostaa näyttöä erinomaisena vaihtoehtona e-urheilun konsolipelaamiseen. Konsolit ovat pääasiassa TV:n kyljessä, ja harvalla konsolipelaajalla taitaa olla pelkkä monitori käytössä? Oli miten oli, e-urheilullisten monitorikonsolipelaajien asiakasryhmä on kiistatta marginaalisen pieni, ja uuden sukupolven konsolit pystyvät toistamaan pelistä riippuen 4K-resoluutiolla 120 ruutua sekunnissa, mikä taas monitorin puolelta vaatii toimiakseen HDMI 2.1 -liitännän, mitä nyt testatussa näytössä ei 60 Hz paneelin takia ole.

Hintalappua Philipsillä on noin 400 euroa, mikä on noin 100 euroa enemmän kuin halvimmilla vastaavan kokoisella 4K-näytöillä. Hyvä kuvanlaatu tekee Philipsistä erinomaisen näytön käyttäjälle, joka ei pelaa, mutta haluaa 4K-näytön, tai vaihtoehtoisesti kakkosnäytöksi päänäytön kylkeen. 60 Hz virkistystaajuutta on mahdotonta suositella vuonna 2021 puhtaasti pelikäyttöön, oli kyseessä sitten PC tai uusimmat konsolit. Paras kumppani tälle näytölle taitaakin olla edellisen sukupolven konsolit eli Xbox One X tai Playstation 4 Pro, joilta 4K sujuu (mutta ruudunpäivitys ei taivu 60:n paremmalle puolelle).