Pet Sematary on yksi niistä Stephen Kingin pelottavimmista tarinoista. Jokin vuosi sitten saatiin elokuvasta uusintaversio Kevin Kölschin ja Dennis Widmyerin tekemänä. Menestystä saatiin, joten tietenkin jatkoa haluttiin tehdä. Vaikka ei muuten kuin lisärahan toivossa.
Esiosana toimivan Bloodlinesin on ohjannut kokonaan uusi kyky Lindsey Anderson Beer. Ajallisesti nyt ollaan paljon Kingin tarinaa varhaisemmassa ajassa, mutta jälleen matkataan Mainen osavaltion Ludlowiin. Keskiössä on nuori Jud Crandall ja yliluonnolliset tapahtumat.
Odotetusti kirottu hautausmaa on isossa roolissa, vaikka kaikki tuntuvat tietävän sinne hautaamisen olevan huono idea. Jud Crandall kohtaa sotaveteraani Timmyn, joka on kuollut ja herätetty henkiin hautausmaalla. Timmy-poikansa haudannutta isää esittää David Duchovny, ja tarina on itse asiassa toisinto siitä jo tunnetusta alkuperäisestä tarinasta.
Näin ollen mitään uutta ei ole tarjolla, sillä sama väkivallan ja piinan kehä koetaan uudelleen. Harmillisesti tämä tehdään ilman Kingin hienovaraisuutta ja tarinankertojan taitoja. Esiosa on laajennettu versio kirjan muutamasta lauseesta, jossa siis viimeinen hautausmaalle haudattu Timmy Baterman laittoi ranttaliksi Ludlowissa. Tarinassa olisi voinut olla ainesta, mutta siitä puuttuvat tyystin jännitys ja pelottavat hetket. Elokuva yrittää keskittyä perheen keskinäisiin suhteisiin ja heidän suruunsa. Kaikki tämä on tehty paremmin jo Kingin kirjassa, ja aiemmin myös Mary Lambertin ohjaamassa 1980-luvun elokuvaversiossa.
Beer pyrkii yhdistämään hautausmaan intiaaneihin henkilöhahmoilla Manny ja Donna. Teemaa ei käsitellä kunnolla eikä liioin kunnioittavasti. Kaiken lisäksi leikkaus on kömpelö, ja ajoittain suorastaan epäpätevä. Näin saadaan kaikin puolin aidosti ontto ja huono elokuva.
Pet Sematary: Bloodlines on siis juuri niin huono kuin kuvitella saattoi. Kauhuksi kutsutaan voimakkaita nopeita ääniä ja nopeita leikkauksia. Dialogi on huonoa, näyttelijäntyö kehnoa, tehosteet halpoja ja jälkimaku on epämiellyttävä. Pet Sematary: Bloodlines on onto ja sieluton vailla mitään persoonallista.