Suomi
Gamereactor
artikkelit

Pelien Suomi on laadukas kirjallinen katsaus kotimaisiin julkaisuihin budjettiin katsomatta

Juho Kuorikosken uusin peliaiheinen tietokirja käy läpi keskeisiä julkaisuja takavuosilta, ja päästää samalla tekijät ääneen. Mukaan mahtuu upeita onnistumisia, intohimoa pursuvia projekteja sekä kaupallisia pettymyksiä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Pelitoimittajana parhaiten tunnettu Juho Kuorikoski kokeili siipiään tietokirjailijana vuonna 2014 julkaistulla teoksella Sinivalkoinen pelikirja. Suomen pelialan ensimmäiset 30 vuotta yhteen niputtanut kokonaisuus keskittyi enemmän määrään kuin erityisen syvälliseen tietoon, sillä lähes jokaisen kotimaisen pelin etsiminen ja kuvailu oli jo itsessään melkoinen operaatio.

Vaikka Kuorikoski on muutamassakin yhteydessä antanut ymmärtää, että samanlaiseen projektiin ei ole enää halua, veri ja sulkakynä ovat kuitenkin vetäneet takaisin rikospaikalle. Keväällä julkaistu Pelien Suomi - Tarinoita kotimaiselta pelialalta keskittyy enemmän laatuun kuin määrään. Se pyrkii avaamaan erilaisten ja ennen kaikkea erikokoisten julkaisujen taivalta.

Pelien Suomi on laadukas kirjallinen katsaus kotimaisiin julkaisuihin budjettiin katsomatta

Teos on jaettu kahteen isompaan osa-alueeseen: ison budjetin julkaisuihin sekä pienporukoiden kokeiluihin. Pääotsikot käydään läpi pienemmissä osa-alueissa, joissa vuorollaan valokeilan saavat muun muassa suurjulkaisut, retrohenkiset teokset, suomalaisia juuriaan kunnioittavat nimikkeet sekä free-to-play-tittelit. Luokittelu on perusteltu ja varsin looginen.

Tämä on mainos:

Vaikka Pelien Suomi käy otsikkotasolla läpi vajaat 40 julkaisua, tosiasiassa lukema on paljon isompi. Esimerkiksi Trine 4: The Nightmare Prince ei yksinään aiheeksi riitä, vaan se kaipaa runsaasti perusteluja sarjan aiemmista vaiheista. Monissa tapauksissa aihealue ei ole näin suoraviivainen, sillä toisinaan tekijät ovat vaihtaneet nimikettä välissä. Kenties lukukokemuksen kannalta olisi ollut jopa toimivampaa vaihtaa peliotsikot studionäkökulmiin. Otsikkoon valittu nimike tuntuu hetkittäin vaativan valokeilaa itselleen turhankin rivakasti. Muutamassa tapauksessa tämä näkyy tekstin heittelynä ja lievänä toistona, mutta onneksi tilanne ilmenee vain muutamassa tapauksessa.

Pelien Suomi on laadukas kirjallinen katsaus kotimaisiin julkaisuihin budjettiin katsomatta

Myönnän odottaneeni kirjan nimen perusteella enemmän tarinoita kuin mitä Kuorikoski on lopulta roimat 400 sivua pitkään tarinaan upottanut. Etenkin pienstudioissa edetään monesti varsin suoraviivaista käsikirjoitusta pitkin, jossa noin yhdeksän sivun mittaiset kuvailut kertovat ensin pelin luonteesta ja tämän jälkeen taustoittavat tekemistä kehittäjän suusta.

Kun teoksia on runsaasti, kappaleiden syvyydessä on runsaasti vaihtelua. Esimerkiksi Trine sekä Noita käydään läpi selvästi syvällisemmin ja täten kiinnostavimmin. Toisaalta taas Wreckfest sekä osa pienstudioiden luomuksista jäävät lähinnä pintapuolisiksi. Lukukokemus ei tunnu missään vaiheessa liian rajatulta, mutta eron kuitenkin huomaa sivuja kahlatessa.

Tämä on mainos:

Lukiessa mieleen juolahtaa kysymys kohdeyleisöstä. Suurimmissa nimikkeissä katsaukseen toivoisi vähän enemmän syvyyttä, jotta kokeneet pelaajat saisivat kirjasta lisätietoja kehitystyön taustoista. Toisaalta taas pelejä kuvataan monesti muihin peleihin vertaamalla. Jos pelit eivät ole entuudestaan erityisen tuttuja, vertaus XComiin ei välttämättä kerro aivan liiaksi.

Pelien Suomi on laadukas kirjallinen katsaus kotimaisiin julkaisuihin budjettiin katsomatta

Erityisen kiinnostaviksi osoittautuvat kuitenkin erityisesti historian havinaan unohtuneet pelit ja studiot. Esimerkiksi Alien: Blackoutin julkaisseen Rival Gamesin hankaluudet ja vaiheet olisivat kiinnostaneet vieläkin enemmän. Myös muista vaikeuksista ja niiden kohtaamisista olisi varmasti riittänyt turinoita. Vaikkapa PSN-hakkeroinnin takia vaikeuksiin joutunut Rochard olisi ehdottomasti ollut ennen kaikkea kiinnostava tarina.

Kuorikosken tausta toimittajana näkyy lukukokemuksessa, joka on erittäin miellyttävää ja helppoa. Vuodet Pelit-lehden riveissä paistavat sanaston värikkyydessä lävitse eikä tietokirjamaista lähtökohtaa kannata hätkähtää. Pelien Suomi on monin paikoin kepeää luettavaa, vaikka vitsikkyyteen ei sentään lähdetä.

Pelien Suomi on laadukas kirjallinen katsaus kotimaisiin julkaisuihin budjettiin katsomatta

Gaudeamusin julkaisema kirja on ulkoisesti vaikuttavaa laatua. Paperi on miellyttävää ja kestävää, minkä lisäksi peliä esittelevät kuvat näkyvät tarkkoina. Tuttua pelikuvastoa yhdistelevä kansi on varsin leikillinen ja varmasti mielipiteitä jakava. Hyllyssä paksuhko teos kuitenkin näyttää hyvältä.

Kokonaisuutena Pelien Suomi - Tarinoita kotimaiselta pelialalta on kattava ja mielenkiintoinen kuvaus sinivalkoisesta pelimaailmasta. Vaikka koen olevani verrattain hyvin kärryillä pelijulkaisuista, paketin mukana oli useampia ohi menneitä tapauksia. Lopputulos onkin kiinnostava perusteos monen pelaajan hyllyyn. Lukukokemus on mielekäs ja opettavainen olematta silti tietokirjoille tyypillisesti puiseva. Vaikka hetkittäin vähemmän olisi ollut enemmän, kokonaisuutta on helppo suositella.

Pelien Suomi on laadukas kirjallinen katsaus kotimaisiin julkaisuihin budjettiin katsomatta


Ladataan seuraavaa sisältöä